Hei hulinaa! Lunta tulee niin että täällä on yhtäkkiä täysi talvi. Ajoin juuri äsken Hervannasta kotiin, kesärenkaat alla. Kyllä hymyilytti katsella pelti rutussa tienposkessa olevia autoja. Tänäkin vuonna autoilijoille on näköjään suuri yllätys, että luminen tie on hieman kuivaa asfalttia liukkaampi.

Perillä parkkipaikkani oli muuttunut lumikinokseksi, tai siltä se ainakin näytti. Jalkauduttuani tarkempi tiedustelu paljasti, että lunta ei ollutkaan kovin paljoa: ehkä 15-20 senttiä pahimillaan. Kotitaloni oli nimittäin tehnyt sopivan tuulensuojan. Viidessä minuutissa sain potkittua riittävästi lunta sivuun, ja auto on nyt nätisti paikallaan. Se onkin sitten ihan toinen kysymys, saako sitä siitä huomenna pois. Ehkä alkaisi olla aika vaihtaa ne talvirenkaat.

Sekin tuli mieleen, että olisihan se ollut tavallaan hauskaa, jos sunnuntaina olisi käynyt toisin, ja Ratinassa olisi pelattu huomenna Suomen mestaruudesta. Tokihan lumen alta olisi löytynyt hyväkuntoinen vihreä nurmi, mutta olisi siinä aika sissimeininki varmaan katsomossa tullut.

Sunnuntain reissusta Töölön jalkapallostadionille ei oikein osaa sanoa mitään, mikä kuvaisi tunnelmia osuvasti. Jonkinlaista kannattajakulttuuria on saatu Tampereellekin. Siitä suuri kiitos niille jotka ovat olleet rakentamassa sitä minua kauemmin. Samoin kiitos niille kymmenille, jotka ensimmäistä kertaa uskaltautuivat mukaan laulamaan – ja erityisesti siitä että laulu raikasi teilläkin jo ennen kuin mitään oli kentällä ratkennut. Tätä lisää!


Illan kruunasi joukkueen esitys kentällä. Tuska on kauden mittaan ollut välillä kova, mutta Vaasan ja Kotkan vierasreissuja tai muita tappioita häntäpään joukkueille ei onneksi tarvinnut eilen muistella. Suomen mestaruus oli lopulta taatusti ansaittu, vaikka kauden mittaan joukkueen peli olikin usein kaukana siitä mitä olisin halunnut nähdä.

Teiskontien ja Kaupinkadun risteys on kuulemma yksi Tampereen vaarallisempia. Se on helppo uskoa. Kerran olen ollut komean peltikolarin silminnäkijänä, kun satuin katselemaan kotona ulos ikkunasta sopivaan aikaan, ja muutenkin olen nähnyt siinä useita kertoja hälytysajoneuvoja setvimässä kolaria. Eilen taas vaihteeksi siinä oli kolaroitu hieman ennen kuin tulin kotiin.

Teiskontiellä on tällä kohtaa keskikaistat erotettu laidemmista kaistoista tyylikkäillä puurivistöillä. Kaipa tuollaisella kadulla risteys on sitten vaikea hahmottaa, vaikka luulisi liikennevalojen auttavan. Ei kai nuo kaikki kolarit ole voineet sattua niin, että joku täräyttää vasemmalle kääntyvän kylkeen?

Urheiluruudussa käsiteltiin ensimmäiset 11 minuuttia suomalaista jalkapalloa. Päälle sitten vielä kansainvälinen jalkapallo. Koska viimeksi? Miksei useamminkin voisi edes vähän yrittää? Kausi menee kyllä jännäksi. Jos huonosti käy, saadaan pelata Klubia vastaan vielä kolme matsia. Ja vastahan me viime keskiviikkona kohdattiin Suomen Cupissa.

Kuunnelkaa Uuden ajan kynnyksellä – Laulu Anna Politkovskajalle. Tätä ei tarvinne enempää kommentoida.

Joskus suuret pelit ratkeavat pieniin virheisiin. Tänään siihen, että maajoukkuemaalivahti tekee kauden ainoan virheensä, ja pudottaa helpon pallon suoraan vastustajan kärkipelaajalle jatkoajan viime minuuteilla. Suomen Cup ei näköjään edelleenkään kiinnosta juuri ketään, vaan Suomen kahden parhaan joukkueen peliä vaivautui katsomaan alle tuhat henkeä. Kaiken pahan lähteenä on Pöllöliitto, jonka pitäisi tapahtumia markkinoida. Kuinka moni Helsingissä edes tiesi, että tänään pelattiin välierä?

Olin aina luullut, että sähköposteissa usein esiintyvä lyhenne "Re:" vastausviestien alussa tulee sanasta "reply". Minua on sittemmin sivistetty. Todellisuudessa se onkin latinankielisen asiaa tarkoittavan sanan "res" ablatiivi. Sanaa "re" käytetäänkin englanninkielisessä tekstissä usein juuri tässä merkityksessä "koskien" (engl. about, concerning). Erityisesti netin englanninkielisillä keskustelupalstoilla käytetään usein juuri tuota latinankielistä muotoa, näillähän lyhenteitä tai muuten lyhyitä muotoja suositaan. Esimerkiksi juuri lukemassani foorumiviestissä eräs seattlelainen jalkapallotuttuni kirjoitti "Somoza seemed more like a poor man's Eddie Lewis playing outside back, than what I had in mind re a defensive MF/ball winner".

Kuuntelin taannoin radiosta The Crashin uutta Pony Ride -sinkkua, ja naureskelin väärin kuulemilleni kertosäkeen sanoille: "Do you see a guy like me / and a girl like you / shagging by the fire / on honeymoon?". Sittemmin ostin levyn, ja tarkistin levyn papereista mitä siinä oikeasti lauletaan. No, ihan oikein olin kuullut. Eipä se kai niin ruma sana ole, mutta ehkä itse valitsisin sanani toisin. Biisi vielä päättyy hauskasti Brunilan enemmän puhumaan kuin laulamaan riviin "What I'm saying is: I really like you a lot". Kerrassaan hupaisaa.

Kylläpä oli turhauttava Kotkan reissu. Kaikki muu onnistui, mutta palloa ei vain saatu maaliin. Yhtä maalia pelattiin, ja vastustaja kävi tekemässä maaliin siitä toisen puoliajan ainoasta paikastaan 90. minuutilla. 1-0 turpiin. Taistelu jatkuu viikon päästä Ratinassa. Näiden elämysten ansiosta sitä on kuitenkin hieno kiertää joukkueen mukana.

En ole pitänyt Matti Vanhasta kovin suuressa arvossa, mutta aiheesta voi kai keskustalaistakin hieman kehua. Vanhasen perjantainen blogimerkintä on nimittäin lähes pelkkää asiaa. Siinä Vanhanen perustelee hyvin, miksei ministerien tarvitse vastailla kaikkiin lehdistön lainkuuliaisuutta ja nuhteettomuttaa koskeviin kysymyksiin. Erityisesti arvostan sitä rohkeutta, jolla Vanhanen asiaan ottaa kantaa. Kansan syvien rivien reaktion kun arvaa.

Luin Hesarin nettikeskusteluja aiheesta. Siellä on yleensä korkea taso, mutta olin kovin pettynyt siitä, että suurin osa kirjoittajista kommentoi tyyliin "käsittämätöntä, että Vanhanen antaa joillekin oikeuden maksaa hiljaa pimeästi" ja "nyt tuli oikein ministeritason lupa jättää tv-lupa maksamatta". Hiljaiseksi vetää.

Tulipa katsastettua uusi keikkapaikka Helsingin keskustassa. Virgin Oil Co. osoittautui ihan toimivaksi tilaksi, vaikka sisustuksesta tulikin paikoin mieleen Las Vegasin kasinot. Ihan Daavid-patsasta ei lavan viereen ollut sentään laitettu, mutta ei paljon puuttunut. Jonsu oli kyllä taaskin varsin ihastuttava.

Eilen taas muistui mieleen, miksi Tampereelta kannattaa lähteä Tavastialle asti keikoille. Egotrippi palkitsi soittamalla extrapitkän kaksituntisen setin, jossa oli normaalien hittibiisien lisäksi paljon vanhoja harvemmin kuultuja biisejä. Hieno ilta.

Lindalle terveisiä, että soittivat Polkupyörälaulun. Nautin kovasti. Myös sun suosikkisi Koivuniemen herra oli taas mainio!

Jalkapallon suhteen fiilikset ovat menneet laidasta laitaan. Sunnuntaina Espoossa kaikki meni nappiin. Ensin teimme hienon koreografian ja sitten joukkue hoiti homman kentällä 1-3. Näitä voi fiilistellä tästä. Bussissa harjoiteltu uusi laulukin meni ihan mallikkaasti. Se soi päässä kolmatta päivää.

Maanantaina hävisimme laitossarjan ratkaisupelin 2-6. Pääsi vähän repsahtamaan lopussa, kun haimme riskillä maalia. Kiva oli silti pelata noi neljä matsia.