Tulin täksi päiväksi Riikaan lähinnä siksi, että se oli yhtä halpaa ja kätevää kuin paluu suoraan Tallinnasta Tampereelle. Mitään varsinaista tekemistä en ollut suunnittellut, juurihan minä täällä viisi viikkoa sitten kävin. Tai en ollut suunnitellut sen enempää kuin että halusin käydä vuonna 1985 pystytetyllä Voiton monumentilla. Monumentti juhlistaa neuvostoarmeijan voittoa toisessa maailmansodassa, ja on tietysti kiistanalainen. En ollut ennen viime torstaita edes kuullut koko monumentista, joten ei sitä täällä ilmeisesti suuremmin mainosteta. Kokoa ja näköä monumentilla kyllä on.

Ennen monumentilla käymistä kävin Mustapäiden talon vieressä olevassa Miehitysmuseossa. Se oli jo toinen käyntini museossa, sillä se kuului ohjelmaan jo ensimmäisellä Riian reissullani vuosia sitten. Ihan vaikuttava se nytkin oli. Suurin syy museokäyntiin oli kuitenkin se, että sää oli ikävän loskainen ja synkkä. Ei paljon tehnyt mieli kävellä kaupungilla ilman päämäärää.

Museokäynnin ja Voiton monumentin näkemisen jälkeen sää kirkastui, ja aivan lyhyen hetken ajan aurinkokin valaisi. Osuin juuri silloin Vapauden monumentin kohdalla, ja sain siitä taaskin varsin mainioita kuvia. Myös suosittuna tapaamispaikkana tunnettu Laiman (suklaata valmistava yritys) kello oli hyvin auringonvalossa, ja todistinpa myös sitä kuinka sen alla seisoskellut nainen pian tapasikin ystävänsä, ja kaikki lähtivät yhdessä eteenpäin. Tieto tapaamispaikasta ei siis liene vain legendaa.

Lopuksi kävelin vielä hetken vanhan kaupungin kaduilla. Nyt olen hostellissa hakemassa reppuani, ja pian on aika lähteä lentokentälle. Pian ollaan taas kotona.

Yksin matkustaminen on mukavaa, mutta on sitä porukalla reissaamisessakin hyvät puolensa. Viimeiset pari päivää Tallinnassa kolmen työkaverin kanssa olivat nimittäin kulinaristisesti aivan ässiä, ja vaikka yksinkin voi hyvin syödä, ei siinä ikinä pääse samalle tasolle kuin kaveriporukalla.

Perjantain illallinen syötiin Troikassa, joka on venäläinen ravintola Tallinnan raatihuoneen torilla. Sijainti hieman epäilytti eli toi ajatuksia turistiravintolasta, mutta ne kyllä haihtuivat nopeasti. Heti alkuun kysyttiin, otammeko venä;äiseen tapaan vodkaa ja suolakurrkkuja. Tästä oli tietenkin ollut jo etukäteen puhetta: kyllä otettiin. Russky Standart kaadettiin pakastettuihin laseihin yli metrin korkeudelta ja maistui pehmeältä. Se kaikkein paras juttu oli kuitenkin ne suolakurkut. Tai ei vain ne kurkut vaan lisukkeet: ne olivat nimittäin smetana ja hunaja. Ja kyllä, hunaja sopii venäläisiin suolakurkkuihin kuin sinappi makkaraan, eikä smetanakaan hullumpi lisä ollut. Aivan loistavaa.

Siitä sitten jatkettiin alkupaloilla: lihalautanen, karhunlihapelmenejä sekä blinejä smetanalla ja mädillä. Huippua! Lihalautasen erikoisin osuus oli pakastettu ihra. Ajatus on ällöttävä, mutta maku loistava. Puhuttiin että eipä tarvitse jatkossa margariinia leivän päälle ostaa.

Pääruokakin oli mainio. Naudanliharullat eivät nyt niin ainutlaatuisen venäläistä ruokaa ole, mutta sen kanssa tarjottu "terävä" kastike oli kerrassaan erinomainen. Se mitä kastikkeessa oli ei kyllä koskaan selvinnyt. Viinksi valittu georgialainen 2006 Saperavi sopi sen kanssa kyllä mainiosti. Jälkiruokaan päästessä alkoi jo tehdä tiukkaa, mutta pakkohan sitä oli omenablini jäätelön, pähkinöiden ja kuuman vaniljakastiken kanssa vielä ottaa. Aterian kruunasi mainio espresso. Sen verran pitkän kaavan mukaan syötiin, että venäläistä live-musiikkia kuultiin kahden täyden setin verran.

Tänään taaseen syötiin lounas Olde Hansassa. Se on toki vähän turistipaikka, mutta on se vaan hienosti tehty. On aivan käsittämätöntä, että käytännössä kaikki sisävalo tulee kynttilöistä. Muutenkin sisustus on huolella mietittyä. Minuun teki suuren vaikutuksen vessan ovi, joka sulkeutuu väkipyörään viritetyn vastapainon avulla. Lisäksi on aika hienoa, että vessassa käsienpesuvesi tulee kupariastiasta, jota kaadetaan kuin kahvipannua. Ruokakin oli aika erityistä, sillä liha oli karhua. Lisukkeetkin oli valittu keskiaikaisen teeman mukaan: perunan sijasta lautasella oli lanttua ja spelttiä. Karhu maistui varsin riistaiselta ja hyvältä.

Syömisen lisäksi reissuun mahtui kiertelyä Tallinnan vanhassa kaupungissa sekä se edellisessä postauksessa mainittu viinanhakureissu. Itsekin intouduin ostamaan muutaman pullon jotka luvatiin toimittaa työhuoneeseeni. En ollut aiemmin Tallinnan sataman läheisissä viinakaupoissa käynyt, ja se oli kyllä itsessään elämys. Melkoinen läävä. Kuskina ollut kaveri ei meinannut uskoa että lastauslavojen täyttämä piha oli se minne asiakkaidenkin piti mennä. Hinnat olivat kyllä oleellisesti halvemmat kuin keskustan viinakaupoissa.

Illansuussa hyppäsin Riian bussiin. Matka sujui mukavasti, sillä bussissa oli taaskin langaton internet. Kahviakin sai juoda ilman eri korvausta ihan niin paljon kuin halusi, ja kieltämättä se tulikin tarpeeseen. Tavoitteena oli nimittäin lukea ja kommentoida erästä diplomityökäsikirjoitusta. Sainkin käytyä melkein koko tekstin läpi, ja kynä kyllä sauhusi.

Perillä Riiassa kävin syömässä pelmenejä pikaruokalassa ja marssin hostellille. Matkan varrelle osui kuuluisa Mustapäiden talo, jonka luona oli juuri menossa hieno musiikki- ja valoesitys. Talon valaistus vaihteli klassisen musiikin tahtiin, ja sainkin siitä hienon videon talteen. Aimmilla Riian reissuilla en ole edes kuullut moisesta jutusta.

Nyt on ollut hyvä viikko. Tai eihän tämä vielä lopussa ole, mutta huomenna en mene töihin, ja nimenomaan työviikkona tämä on ollut mukava. Olen tehnyt töitä helposti viiden päivän edestä, ja motivaatio on ollut kohdillaan. Syytä ollakin, sillä nyt haetaan aika isoja rahoja. Pitkistä työpäivistä huolimatta olen ehtinyt rentoutuakin. Tänään esimerkiksi kävin taas työpäivän päälle laskettelemassa Mustavuoressa. Ei se tavallaan ihan putkeen mennyt, mutta mukavaa oli kuitenkin, ja treeni kohti suurempia mäkiä jatkuu.

Huomenaamulla lähden taas vaihteeksi Baltiaan. Muutama työkaveri kysyi mukaan viinanhakureissulle Tallinnaan. No, viinantarvetta ei niinkään ole, mutta Tallinnassa on toki mukava käydä. Ja kun muut palaavat Suomeen lauantai-iltana, minä jatkan vielä bussilla etelään. En minä vielä tiedä mitä minä Riiassa varsinaisesti teen, mutta se on aina mukava paikka, joten eiköhän siellä yhdeksi päiväksi tekemistä löydy vaikka juuri äskettäin siellä olinkin. Ryanair tuo sitten sunnuntai-iltana suoraan Tampereelle. Ei voisi kätevämpää olla.

Tällaisia löytyy työmatkan varrelta. Ovat olleet siinä jo hyvän aikaa, nyt oli satanut lunta päälle oikein kunnolla.