Miksi matkustaminen alkaa melkein aina huonosti nukutulla yöllä? Ratinan Shellillä soi Me Pääkköset emme tällaista peliä sulata ja tunnelma on muutenkin aika epätodellinen. Että näin lähtee liikkeelle tämä reissu. Täältä tullaan Skotlanti!

Turussa tänään. Uusi laulu sujui yllättävän hyvin! Muutenkin hallitsimme katsomossa täydellisesti, eipä noista turkulaisista oikein vastusta ole. Kentällä 0-1, Kapan komealla maalilla.

Erehdyin kuuntelemaan autossa YleX:ltä keskusteluohjelmaa, jonka aiheena oli tasavero. Siinä siis kuulijat saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä aiheesta. Taas kerran suomalaiset osoittivat uskomattoman tasonsa. Eräs soittaja ehdotti, että tasavero on kyllä ihan hyvä malli, mutta siinä pitäisi olla useampi tulohaarukka, joiden sisällä toteutetaan tasaveroa. Tätä sitten pari muutakin soittajaa piti hyvänä ideana, ja toimittajakin nyökytteli, että kyllähän tuossa voisi olla ideaa. Hienoa! Jätetään kotitehtäväksi selvittää, millä nimellä tuota veromallia kutsutaan. Vinkki: kyseinen veromalli on käytössä muunmuassa eräässä pohjoismaassa, jonka lipun värit ovat sininen ja valkoinen.

3G-kännyköiden kytkykauppa on uutisten mukaan lähtenyt hyvin käyntiin. Mietin että taas suomalaisia viedään ihan sata-nolla. Vielä hetki sitten kaikki olivat sitä mieltä, etteivät tarvitse uusia palveluita, ei varsinkaan kun puhelimetkin ovat niin kalliita. Nyt niille turhille palveluille on yllättäen keksitty käyttöä, kun puhelimia saa ostaa kalliimpaan hintaan kytkykauppana. Kaupanpäälle saa vielä sitoutua operaattoriin pitkäksi aikaa. Hyvähyvä!

Aamulehdessä oli taannoin lista halutuimmista uusista 3G-palveluista. Olipas tosi uutta. Listalla oli ainakin sähköposti, www-selain, kuvien lähettäminen ja mp3-soitin, jotka kaikki löytyvät kohtuullisen vanhasta puhelimestani (no okei, selain ei tullut puhelimen mukana). Oli listalla tietenkin videopuhelutkin. Kuinkahan paljon tuolle ominaisuudelle on oikeasti käyttöä? Iso näyttö on toki hyvä ominaisuus noissa uusissa puhelimissa, mutta ei kai siihen 3G:tä tarvita?

Olen Teksasin jälkeen mielelläni menossa hieman edistyksellisempään Amerikan kolkkaan. Conan kertoi eilen uusintana näytetyssä jaksossa Washingtonin osavaltiosta näin:

Washington. Home of the scrawny sweatervested twenty something fauxintellectual with a loathsome name like "Trent" or "Chance" who reviews Thai fusion cafes for a local free weekly and who shops at tiny Mom and Pop bookstores that sell nothing printed less than five years ago and whose only discernable talent seems to be sipping caramel mochachinos and expounding on how America's local color is tragically vanishing in the jungle of big business gentrification as though his bank account contains a penny that didn't trickle down from Microsoft or Starbucks and oh how they hung on his every word last Friday night at Rachel's gallery opening when he argued how everyone who pays to see a major stupid film is culpable in the murder of true culture. Thanks for the wake up call Fauntleroy.

Jotenkin älykkäämpää kuin Teksasista kertovat vitsit.

Taitaa olla niin, että vain VM:n virkamies voi ilme värähtämättä todeta, että hallitusohjelman maininnat yliopistoihin ja tutkimukseen panostamisesta ja valtiohallinon tuottavuusohjelma eivät ole keskenään ristiriidassa.

Tänään keikalla oli Zen Café. Bändi tuntuu kyllä aina olevan parhaimmillaan Yo-talolla, etenkin kun kyseessä on tämä perinteinen puolen vuoden tauon jälkeinen minikiertue. Taaskin soittivat useita uusia biisejä, vissiin viisi, joista kolme heti keikan alkuun. Jotkut bändit voi tehdä noin. Perinteistäkin pidettiin kyllä kiinni: Samuli **ttuili yleisölle estottomasti ja Kari innostui taas käsittämättömän paljon Minun kaupungin kertsissä. Mietin kanssa, että aika kuluu kyllä nopeasti. Tuntuu että vasta äsken vastaavalla keikalla kuultiin Aamuisin ensimmäistä kertaa. Siitä on kuitenkin jo neljä vuotta ja kaksi levyä. Silloin sitä kuunneltiin varovaisen uteliaana, nyt koko sali lauloi mukana.

Kamera unohtui lähtöhötäkässä kotiin. Jäin sitten miettimään, että oikeastaan kuvaaminen vain vähentää keikkafiiliksiä, kun keskittyy musiikin sijasta liikaa hyvien kuvaustilanteiden etsimiseen. Omista kuvistanikin tulee usein tosi kehnoja verrattuna niihin, joita muut ottavat ja postaavat nettiin. Taitaapa siis uusi digikamera jatkossakin jäädä enimmäkseen kotiin.

Yo-talolla oli muuten palattu puolen litran oluttuoppeihin. Pieni kulttuuriteko sekin.

Janne kirjoitti blogissaan varjelevansa yksityisyyttään sen verran, ettei varmaankaan kirjoita blogiinsa mitään kovinkaan mielenkiintoista. Mietin että juuri ne oman elämän ongelmien rapostelut eivät varmaan sitten kuitenkaan ole yleisesti niin kovin mielenkiintoisia. Täytyy muistaa vastustaa kiusausta kirjoittaa niistä. Tarkoitus olisi hieman yleisempiä havaintoja ja ajatuksia kirjoittaa.

Päivällä tuli muuten todistettua, että säätiöt seuraavat toistensa myöntämiä apurahoja. Tekniikan edistämissäätiöstä soitettiin. Halusivat varmistaa, että olen saanut hakemuksen lähettämisen jälkeen rahoituksen Seattlen matkaa varten Kulttuurirahastolta. Kaiken rehellisyyden nimissä piti sitten todeta, että kyllä olen. Pyyhkivät nimeni listalta ja 5000 euroa jäi saamatta. Elämä on.

Taidan olla aika nuoren näköinen. Tänään kotiovelle tullut kaupustelija kysyi ovatko vanhempani kotona. Olin niin häkeltynyt, että en älynnyt sanoa, että voin kyllä soittaa heille ja kysyä asiaa. Oli vieläpä ihan suomalainen kaveri.

Lounaalla kuultua: "kiva kun tulee viikonloppu niin voi maata krapulassa sohvalla".

Vanhan jutun mukaan hyviä bändin nimiä ovat Ilmainen sisäänpääsy ja Ilmaista viinaa. Mietin että Loppuunmyyty olisi huonompi nimi.

Tällä kertaa Telakalla esiintyi kuitenkin Matti Johannes Koivu. Telakka on niin alleviivatun lämminhenkinen miljöö, ettei tuon tyylinen keikka voi olla kuin loistava.

Telakalla muuten perinteinen vessakirjoituskulttuuri on voimissaan. Kirjoitukseen West Ham löi Villan Lontoossa (12.9.2005, 4-0) oli vastattu nerokkaasti Minä löin Artoa Epilässä, ja monen mutkan kautta päädyttiin siihen, että kyllä naisia voi iskeä.