Myöhäisen lounaan päälle tummaa Kozelia, siis suomalaisittain tummaa Velkoa. Voisi sitä huonomminkin mennä. Täällä tämä on aina vieläkin pehmeämpää ja makeapaa kuin Suomessa, ja sopii siksi hyvin jälkiruuaksi.

Velko muuten tarkoittaa isoa. Eli vaikka Suomessa puhutaan sinällään väärin Velkosta, tilaus "yksi Velko" kääntyy aivan perisuomalaiseksi tavaksi tilata olutta.

Tänään tavoitteena oli ehtiä Brnon katedraalille viimeistään kello 11 mennessä. Se on nimittäin ainoa kellonlyömä jolloin kyseisen katedraalin kello soi. Siihen on tietenkin syynsä. Oli nimittäin niin, että 30-vuotisen sodan loppuvaiheissa ruotsalaiset olivat piirittäneet Brnota viikon verran saamatta puolustusta murtumaan. Tästä turhautuneena ruotsalainen kenraali Torstensson ilmoitti, että jos kaupunkia ei ole saatu vallattua klo 12 mennessä, piirityksestä luovuttaisiin. Kellon lähestyessä yhtätoista, puolustus oli murtumaisillaan. Silloin torninvartijalla välähti: hän soitti kelloja klo 12 merkiksi. Torstensson oli sanojensa mittainen mies, ja Brno pelastui. Ilmeisesti suomalaiset Hakkapeliitat eivät olleet mukana taistelussa. Ja tämä suomalainen ehti katedraalin juurelle naureskelemaan ruotsalaisille juuri pari minuuttia ennen kuin kellot alkoivat soida. Pitkään ne sitten soivatkin.

Sen verran tämäkin reissu liittyy työasioihin, että olen nyt modernin genetiikan syntysijoilla. Gregor Mendel oli nimittäin brnolainen munkki, joka teki kuuluisat risteytyskokeensa nimenomaan Brnossa sijaitsevan augustinialaisen luostarin puutarhassa. Organismina hän käytti aivan tavallisia herneitä. Ajattelin huomenna poiketa luostarin museossa.

Olut on tšekeissä edelleen paikallinen tuote. Täälläpäin on tullut juotua paljon Starobrnota. Sitä saa toki myos Prismasta, mutta Prahasta sitä on lähes mahdoton löytää. Muita yleisiä määriläisiä oluita ovat esimerkiksi Litovel ja Bernard, joita niitäkään ei juuri Prahassa näy. Täälläpäin taasen ainakin prahalainen Staropramen on harvinaisuus. Ainoa valtakunnallinen olut on Prazdroj. Se onkin jonkinlainen premium-olut, jota on melkein aina tarjolla, ja joka on yleensä hieman kalliimpaa kuin muut vaihtoehdot (ei toki yleensä yli euroa). Ja sehän on tietenkin myös se maailmalla tunnetuin tšekkiolut.

Nämä Telčin kaltaiset kaupungit ovat kyllä uskomattomia. Noin 6000 asukkaan kaupungissa on valtava keskusaukio, jota reunustaa toinen toistaan upeammat renessanssityyliset rakennukset, jotka rakennettiin näitä edeltäneiden goottirakennusten tilalle vuoden 1530 palon jälkeen. On näitä vastaavia kyllä tullut tässä maassa pari muutakin nähtyä.

Pikkuyllärin aiheutti se, että kaupungin turistitoimisto on juuri tänään, eilen ja huomenna kiinni inventaarion takia. Onneksi majoitus löytyi heti ensimmäisen "zimmer frei" -kyltin luota. Nyt on luksusta: oma kylpyhuone, tv, jääkaappi ja ikkunasta näkymä suoraan keskusaukiolle. Hinta aamiaisen kanssa vajaat 15 euroa.

Kauanpa sitä joutui sinänsä kauniissa Jihlavassa kiertämään ennen kuin löytyi kunnon oluttupa. Nyt on edessä märkä tuoppi Plezeňský Prazdrojta (eli Pilsner Urquellia noin kansainvälisittäin). Mikäs tässä on bussia odotellessa.

Praha jää nyt sitten hetkeksi aikaa. Jihlavan bussi löytyi helposti, ja puolentoista tunnin päästä ollaan perillä. Varsinainen kohde on kuitenkin tänään Telč, jonne on Jihlavasta vielä matkaa tunnin verran, mutta ajattelin nyt kuitenkin käydä pyörähtämässä Jihlavassakin hetken kun bussia pitää joka tapauksessa vaihtaa siellä.

Prahassa varsinaisten nähtävyyksien kiertely jäi vähiin. Kävin katsomassa pari pienempää vähän syrjässä olevaa juttua, jotka ovat aiemmin jääneet väliin. Parhaiten mieleen jäi Franz Kafkan hauta uudella (1890) juutalaisella hautausmaalla. Kyseinen hautausmaa näytti aika huonosti hoidetulta, mutta toisaalta villiintynyt kasvillisuus loi tiettyä tunnelmaa.

Toinen ilta prahalaisessa suosikkibaarissani. Täällä on perinteinen meininki: tuskin ehtii alas istua ja laittaa olutalusen eteensä kun olut on jo tuotu. Kysymyksiä ei tarvita, sillä Prazdroj on ainoa myyntiartikkeli. Tuopissa on myöskin asianmukaisesti vaahtoa kolmanneksen tuopista. Kaadettaessa olut on kuohunut yli, eikä tuoppia ole turhaan kuivattu. Pitkät pöydät ovat täynnä tšekkejä ja meteli on ilman taustamusiikkiakin valtava. Juttuseurasta ei ole pulaa, tosin yhteisistä kielistä on.

Sen verran asiat ovat kuitenkin muuttuneet, että uusi tuoppi tulee nykyisin vasta kun edellinen on lähes tyhjä. Ennen ei tarvinnut oluen pinnan paljon puolta väliä alittaa. Toki uutta olutta ei tarvitse edelleenkään pyytää, vaan se tulee automaattisesti jos ei tilaa laskua ajoissa.

Vltavassa ui valtava määrä joutsenia. Heh. Ja puissa on, lajista riippuen, joko vihreitä tai keltaisia lehtiä, tai sitten ei lehtiä ollenkaan.

Prahassa linnut laulavat aamuyön tunteina. Täällä marraskuu ei ole aivan yhtä eloton, pimeä ja märkä kuin Suomessa.

Eilen ehdin nipin napin Sparta Praha vs. Viktoria Plzeň -peliin. Sparta voitti 1-0, ja tapahtuma oli oikein viihdyttävä. Kohokohdaksi jäi ACS Ultrasin koko päädyn täyttänyt soihdutus pelin päätyttyä.



Sekin tuli taas todettua, että yksin näillä reissuilla ei tarvitse olla. Hostellissa huonekaterinani on kolme nuorta ja kaunista naista, jotka heti kutsuivat joukkoonsa juomaan viiniä ja syömään patonkia. Laitoin kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen, ja lähdin jalkapallo-otteluun.

Hintataso on täällä edelleen kohdallaan. Lippu pääkatsomon parhaille paikoille maksoi vajaan kuusi euroa. Lounas ja olut tšekkejä täynnä olevassa oluttuvassa maksoi yhteensä vajaan kolme euroa. Hostelliyökin on reippaasti alle kympin.

Oli hieno päivä. Kerta kaikkiaan.

Suomi sitten voitti Armenian EM-karsinnassa 1-0. Aika karseaa katsottavaa se kyllä oli. Onneksi kolme pistettä saatiin tälläkin esityksellä.

Paluumatkalla ravintolavaunussa vanhempi miesseurue muisteli, kuinka ennen piti tilata ravintolavaunussakin ruokaa, jotta sai olutta. "Piti syödä aina helvetisti lihapiirakoita", yksi heistä totesi. Junan tullessa Tampereelle huomasin saman kaverin tiskillä tilaamassa lihapiirakkaa. Alkoi vissiin tehdä mieli.

Tämäniltaisen jälkeen vastustan keinonurmia pelialustoina taas hieman entistäkin enemmän. Pahinta niissä on se, että pallon liike nopeutuu niin paljon, että koko peli muuttuu ratkaisevasti, eikä näytä minun silmääni enää jalkapallolta. Erityisesti pelistä jäävät puuttumaan nerokkaat syötöt vastustajan puolustuslinjan taakse. Siis sellaiset, joihin vauhdissa oleva hyökkääjä ehtii ennen puolustajia, ja pallo on kuitenkin lähes pysähtynyt kun hyökkääjä saa sen. Nyt nämä syötöt kiitävät suoraan päädystä yli – tänäänkin nähtiin muutama. Mieluummin siis vaikka armenialaisella perunapellolla kuin suomalaisella kynnysmatolla.

Ja todettakoon, että Olympiastadionin nurmella olisi tänääkin voitu aivan hyvin pelata. On siellä ennenkin pelattu niin marras- kuin joulukuussakin, ja aivan hyvään kuntoon se on saatu paljon vaikeammissakin sääoloissa. Ei se ole sen kummempaa kuin se että nykyisin saadaan tehtyä jää lämpimiin sisätiloihin. Ja senkin voisi todeta, että keinonurmillekin on oma käyttönsä. On esimerkiksi parempi pelata keinonurmella kuin hiekalla. Keinonurmia on hyvä olla myös harjoittelukäyttöön, sillä kaikkina vuodenaikoina luonnonnurmi ei kestä kovaa käyttöä, eikä niillä voida harjoitella kovin monta tuntia päivässä. Vähänkään korkeamman tason kilpailulliset ottelut kuitenkin pitää pelata aidolla luonnonnurmella.

Olisiko iloisille koronmaksajille yhdistystä? Asuntolainan viitekorkoa nostettiin niin että kokonaiskorko kasvoi noin 38 prosentilla, josta syystä asumismenot kasvoivat noin 80 eurolla kuukaudessa. Vastahan kesän alla vastike nousikin noin 150 eurolla. On hienoa omistaa asunto!

Perjantaina pidettiin muutaman kaverin kanssa Suuren oluttestin toinen osa. Teimme taas vaaleiden lager-oluiden sokkotestin, ja olen oikein ylpeä siitä, että erotin aivan selvästi, mikä oluista oli suosikkiolueni Pilsner Urquell. Tästäkin testistä tulee varmaan jossain vaiheessa tulokset nettiin.

Oluiden maistelua jatkettiin testin jälkeen saunassa. Jätkät kiinnittivät huomiota polvitaipeissani oleviin isoihin mustelmiin, joita en ollut itse huomannut. En osannut yhtään sanoa, mistä mustelmat olivat tulleet. Lauantaina oli Sinikaartin saunailta, ja huomasin, että kaikilla oli samanlaisia mustelmia polvitaipeissa. Että siinä se syy! Erityisesti Töölön jalkapallostadioinin penkeissä on terävät reunat juuri sillä kohdalla.

Mikähän siinä on, että hyvin useat ihan fiksut ihmiset eivät tiedä, että suomen kielessä numero voidaan osoittaa järjestysluvuksi siten, että vastaavaa peruslukua osoittavan numeron perään merkitään piste? Ja sitten ne eivät tiedä sitäkään, että päivämääriä kirjoitettaessa myös kuukautta ilmaisevan perusluvun perään laitetaan piste, vaikkei vuotta olisikaan merkitty. Tämä jälkimmäinen johtuu tietenkin siitä, että myös kuukautta ilmaiseva numeraali on järjestysnumero.

Esimerkkejä:
"Tampere United oli sarjan päättyessä sarjataulukon 1. sijalla."
"Tampere Unitedin mestaruus ratkesi 29.10. pelatussa ottelussa."

Tapauksia on taas tullut lähipiirissä esille kaksi lyhyen ajan sisällä. Ihmetyttää. Mitä Erkkikin sanoisi?

Lumisade sen kun jatkuu. Ilmeisesti sitä on tullut taivaan täydeltä läpi koko yön. Helsinkiläisten blogeista on hauska lukea räntäsateesta.