Cinque Terrestä tuli tänään meille Quattro Terre, koska automatka 15 km Firenzen itäpuolelta 5 km Firenzen länsipuolelle kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Italialaiset kyllä osaavat tehdä ruuhkan moottoritielle. Reissu oli kuitenkin aivan yliveto, ja paluumatkalla illalliskaupunkimme Lucca tuli puun takaa ja hurmasi kaikki.

Olin paluumatkalla kuskina. Minulle neuvottiin, etteivät mutkat ole pahoja suoralla tiellä. Totta.

Kävin katsomassa pesäpalloa Kaupissa. Laskin jossain vaiheessa, että yleisöä oli 18 henkeä, joten ilmeisesti Pispalan Pesis sai kolmen sarjapisteen lisäksi 36 euroa lipputuloja. Eipä ole naisten Ykköspesis mikään varsinainen yleisömagneetti täällä päin. Ehdin vielä kotiin katsomaan kolmannen erän ratkaisumaalit Riiasta. Olikohan se sitten minun vikani että Suomi hävisi?

Nää on hienoja reissuja. Lähtö klo 14:30, perillä klo 18:10, peli alkaa klo 18:30 ja päättyy klo 20:20. Bussi lähtee klo 20:30 ja kotona joskus puolen yön jälkeen. Ja pelihän oli pelkkää kuraa.

Otin sairaslomalla tavaksi käydä alakerran lounasravintolassa lounaalla niinä päivinä kun kirjoitin väitöskirjaa kotona. Tänään pidin "etätyöpäivän" ja kun kerran tuli kiire Vaasan bussiin, valitsin taas laiskan ratkaisun. Paikkassa on jäljellä pieni pala vanhaa Kalevaa. Sitä pitää vanhempi pariskunta, ja asiakkaat tulevat lähikorttelien pikkufirmoista, yrittäjiä suurin osa. Tänään oli luonnollisesti hernekeittopäivä, mutta valitsin silti makkarakastikkeen. Siinä syödessä tuli kyllä mieleen, että tekisin itse yhtä hyvää. No, kai tuo on vain hyvän kotiruuan merkki.

Taidan olla tulossa vanhaksi. Erehdyin katsomaan MTV Finlandia hetken aikaa. Siellä joku ns. uutistoimittaja puhui niin nopeasti ja mumisten, etten meinannut saada mitään selvää.

Minua ärsyttää vanha jääkiekkohokema, jonka mukaan kaikki maat on voitettava jos haluaa olla maailmanmestari. No ei taatusti pidä. Nytkin on varmaa, että Suomi voi olla maailmanmestari voittamatta joko Kanadaa tai Slovakiaa. Myöskin joko Venäjä tai Tsekki jää varmasti voittamatta. Voi kyllä yhtä hyvin olla ettei noista voiteta ketään.

No, ihan sama, huomenna olen katsomassa paljon jalompaa pallopeliä Vaasassa samaan aikaan kun suomalaiset alottavat keppipelin Riiassa.

Tein bolognesekastiketta. Jouduin hieman improvisoimaan, sillä jauhelihan ja sipulien käristessä pannulla huomasin, että tomaattipyrevarastoni oli ehtynyt. Pari desiä laihaa tomaattikastiketta löytyi, ja kyllähän siitä sitten lopulta hyvää tuli, kun laitoin sekaan paljon mausteita ja kaikkea muutakin jonka arvelin joukkoon sopivan. Lihaliemikuutio katosi kattilaan kun käänsin katsetta löytääkseni kauhan. Toivon tämän tarkoittavan sitä, että lihaliemikuutio voi liueta äkkinäisesti. Muuten minulla on luvassa mukava illallisyllätys tulevina päivinä.

Valio on laittanut tuoremehupurkit uuden näköisiksi. En meinannut löytää. Nää on näitä elämän hetkiä kun pitää vaan yrittää sopeutua.

Julkisivuremontti on iloinen asia. Tänä aamuna aloittivat klo 7:25 jonkun *****tin poraamisen makuuhuoneen seinän takana. Koko huone tärisi yhdeksään asti. Miksi juuri tutkimusryhmän saunaillan jälkeisenä aamuna?

Matkustaminen on sikäli kummallista, että aivan yhtäkkiä on ihan eri paikassa kuin vielä äsken, ja kaikki tapahtuu vain istumalla alas ahtaaseen paikkaan. Helsingin keskustassa tuli outo olo: yleensä matkoilta palataan kotiin, eikä aloiteta uutta. Myllykoskella outous vaihtui huumaksi 0-2 voiton siivittämänä. Nyt olen vihdoin matkalla kotiin. Tuntuu oudolta ja kaukaiselta, että heräsin tänään Edinburghissa.

Join päivällä neljän ja puolen euron kahvin. Myöhemmin kompensoin tilannetta intialaisessa ravintolassa, johon sai viedä omat oluet ruokajuomiksi.

Kummallisia nämä skotit. Vaikka ulkona (ja sisälläkin) on hyytävän kylmä, pipoa käyttävät vain mummot ja minä.