Kirjoitin taannoin minulle tärkeistä suomalaisista kappaleista. Nyt kirjoitan samaan tapaan suomalaisista levyistä, enkä nytkään aseta levyjä mihinkään varsinaiseen järjestykseen. Nämä ovat nimenomaan niitä levyjä, jotka kokonaisuutena ovat minusta loistavia. Tästä puuttuvat siis ne, joilla niinsanotut hittibiisit erottuvat joukosta. Nämä ovat alusta loppuun yhtä hyviä.

Hölmö rakkaus ylpeä sydän (Scandinavian Music Group) – SMG on ollut suosikkiyhtyeeni siitä lähtien kun ensisingle tuli soittoon Radiomafiaan. Yhtyeen kehitystä on ollut hieno seurata. Ensimmäinen levy Onnelliset kohtaa sisältää loistavia kappaleita, mutta on sikäli tyypillinen ensilevy, että mukana on vähän kaikenlaista, jolloin kokonaisuus on hieman sekava. Seuraava levy Nimikirjaimet taasen on se tyypillinen "vaikea" toinen levy, josta minulle jäi ensikuulemalta omituinen mitäs-tämä-nyt-oli -tunnelma, mutta joka aukesi muutaman kuuntelukerran jälkeen. Hölmö rakkaus ylpeä sydän on sitten se levy, jolla kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Pidän erityisesti siitä, kuinka levyllä maalaillaan kuvia kesäisestä Suomen maaseudusta. Näin ulkomailla ollessa niitä tunnelmia on mukava kuunnella.
– "tien toisella puolella järvi johon voi halutessaan hukuttautua"

Juuri ja juuri olemassa (Ultramariini) – Hieno eteerinen tunnelma, Matti Johannes Koivun lauluääni ja sanoitukset, jotka todella vaativat kuuntelua, jotta ne aukeavat. Nämä tekevät levystä hienon. Tätäkin levyä on jostain syystä erityisen kiva kuunnella ulkomailla. Levy on hieno jo pelkästään kappaleiden nimien ansiosta: Merkillinen vapaus, Jos tekopyhyys on kauneutta, Väistämättömyys ja niin edelleen.
– "mennään humaltumaan junien alle, silta yllämme pitää ne meistä etäällä"

Puuhastellen (Matti Johannes Koivu) – Kaunista, pienesti esitettyä akustista musiikkia. Matti Johannes Koivun ääni valloittaa täälläkin. Myös Suvi Koivun (sisko) taustalaulut ovat kertakaikkiaan upeita. Kieltämättä levy heräsi aivan uudella tavalla henkiin sen jälkeen kun kuulin Matti Johannes Koivun keikan Telakalla.
– "mulla on kuvitelma, pystyn ihmeisiin, mutta jossain muualla; niin kuin ne siivoojat, jotka tuli virosta; ne ratkas ongelmat niin kuin mun tuttavat kalatehtaasta"

Kuuntelija (Stella) – Toinen toistaan hienompia kappaleita, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Minulle oli suuri yllätys, kun huomasin, että Stellan sanoitukset on tehnyt mies. Janne Siivosen sanoitukset ovat oivaltavia ja sopivat hämmästyttävän hyvin naisen laulettavaksi. Ehkä niissä on jonkinlainen miehen tulkinta tai arvaus siitä, mitä naisen päässä voisi liikkua. Marja Kiiskilän omaperäinen lauluääni lumoaa.
– "nyt erillään me mietitään, miksi toisiamme niin kovasti taas pelätään, yksinään kai herätään"

Helsinki-Hollola (Egotrippi) – Vaikka uusi tunnelmoiva Egotrippi on sekin hienoa kuunneltavaa, pidän enemmän tästä vanhasta railakkaita ralleja tehneestä Egotripistä. Mikki tai Knipi kommentoi Helsinki-Hollolaa seuranneen Matkustajan ilmestyttyä, että nyt ei ole ralleja, ja jatkoi "sori, nyt ei vain irronnut". Eipä ole irronnut sen jälkeenkään, mikä on kyllä harmi. Jostain syystä suuri yleisö löysi vasta tämän uuden tunnelmoivan Egotripin – ja silti kaikki tuntuvat tuntevan myös vanhemman materiaalin.
– "jos sinä olisit se tv-antennini liitin, en saisi muuta kuvaa kuin lumisateen mikä pätkii"

Pitkä ihana leikki (Maija Vilkkumaa) – Pidän enemmän nuoresta heleä-äänisestä Maija Vilkkumaasta kuin nykyisestä käheä-äänisestä Maija Vilkkumaasta. Samoin pidän enemmän Janne Lehdon kitaroimasta Maija Vilkkumaasta kuin Mikko Kososen kitaroimasta Maija Vilkkumaasta. Tämä levy on minusta muutenkin selkeästi paras Maijan levy. Erityisesti pidän sanoituksista – ja siitä että ne tunnistaa jo muutmasta säkeestä Maijan sanoituksiksi.
– "hahtuvainen aamu halaa kaupunkii"

Halo (Jonna Tervomaa) – Tähän olisi voinut kyllä laittaa melkeinpä minkä tahansa muunkin Jonna Tervomaan neljästä levystä, sillä ne ovat minusta kaikki loistavia. Jonnan lauluääni on käsittämättömän kaunis, mutta se toimii myös räväkämmissä rock-vedoissa. Jonnan sanoituksetkin ovat usein mainioita.
– "kaikki sallitaan, siskoa saa puukottaa, kun kaikki tahtoo saman täydellisen rakastajan, noitapiiri pyörii, väistäkää jos ne väistämään pyytää"

Kimaltavia unelmia (Ville Leinonen & Valumo) – Tytöt houkuttelivat minut aikanaa Ville Leinosen keikalle Telakalle. Olin kerrasta myyty. Kimaltavia unelmia on kakkoslevy, joka ilmestyi juuri niihin aikoihin kun tustuin tähän loistavaan orkesteriin. Mielessäni se ja Ville Leinonen & Valumon nimetön ensilevy, jonka olisin voinut mainita tässä aivan yhtä hyvin, muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Levyn kappaleissa luodaan hienoja sadunomaisia tunnelmia ja maailmoja. Vaikutteet on haettu vanhasta suomalaisesta iskelmämusiikista, mikä näkyy sovitusratkaisujen lisäksi tietynlaisesta kaukokaipuuna.
– "untuvavuoteella, otan sun nuoren viattomuuden, nuolen sun Tuonelan tienviittoja"

Ympyrää (Tiktak) – Kesän 2004 ääniraita. Aika moni tämän lukija oli siinä mukana, ja eihän tästä musiikista voi tulla kuin iloiselle tuulelle. Ja levyhän toimii nimenomaan alusta loppuun.
– "kyllä kaverilta pitää aina saada tukea"

Slowed Down (Kemopetrol) – Tämä on tunnelmaltaan aivan ainutlaatuinen levy. Tosin tässä on jotakin samaa kuin Ultramariinissa, vaikkakin musiikin lähtökohdat ovat lähes vastakkaiset (soitinvalinnat, solistin sukupuoli). Kun sain tämän levyn joululahjaksi, se soi pitkään lähes tauotta. Siksi tästä tulee aina joulu mieleen. Ja eräs tämän lukeva minulle tärkeä ihminen, jonka kanssa kävin silloin välipäivinä todella mukavalla kävelyllä. Tämä eroaa Kemopetrolin muista levyistä edukseen sillä, että tämä on paljon tasavahvempi. Muilla on muutama hyvä kappale, ja loppu on tasaista massaa, josta ei oikein jää mitään mieleen. Oikeastaan se on ihan hyvää massaa ,ja kivaa taustamusiikkia kyllä, mutta sillä ei tälle listalle nousta.
– "the night draws a picture of you in my arms"

Devil Is a Girl (LAB) – Yhtä hyvin tässä voisi olla myös LABin ensimmäinen levy Porn Beautiful, sillä nämä kaksi muodostavat mielessäni yhtenäisen kokonaisuuden. Nämä toimivat ihan puhtaasti energiallaan. Viime aikoina olen alkanut kuunnella enemmän sanoituksiakin, ja sieltäkin löytyy ihan hienoja juttuja.
– "I wear a skirt like shirt, just shorter"

Suosikkiyhtyeistäni merkittävin pois jäänyt on Zen Café. Heidän yksikään levy ei vain minusta ole erinomainen. Loistavia kappaleita on jokaisella levyllä kyllä paljon, ja livenähän Zen Café on käsittämättömän hyvä.

Lisäksi PMMP on jäänyt näistä pohdinnoista kokonaan pois, sillä olen hankkinut heidän levynsä vasta aika äskettäin, enkä siksi osaa oikein sijoittaa niitä samaan koordinaatistoon muun musiikkini kanssa. PMMP:n kappaleista olisin voinut mainita uudella Leskiäidin tyttäret -levyllä olevan Kesäkaverit. Kappaleen minä taitaa olla täysi-ikäinen, mutta ollessani 16-vuotias, minun kesässäni oli hyvin samanlainen tunnelma. Niinpä kappale saa hyvälle tuulelle. Levytkin tuntuvat kokonaisuuksina mainioilta. Pidän siitä, kuinka osa kappaleista on iloisia ja kepeitä, mutta joissakin käsitellään hyvinkin rankkoja aiheita (alaikäisen pojan katoaminen ja löytyminen murhattuna ojanpohjalta lumen sulettua, perheväkivalta, henkinen väkivalta parisuhteessa, vanhenemisen kriisi, jne).