Aamun nobelisti oli James Watson, eli mies, joka sai vuonna 1962 yhdessä Francis Crickin ja Maurice Wilkinsin kanssa Nobelin DNA rakenteen selvittämisestä. Tällainen on kai merkki siitä, että olen tullut postdoccaamaan ihan hyvään tutkimuslaitokseen. Puhe sinällään oli oikein hyvä, mutta en oikein tiedä miten Watsoniin pitäisi suhtautua. Ensiksikin, DNA:n löytämiseen johtanut tutkimus on tutkimuseettisesti aika kiistanalainen. Oleellisesti Wilkins antoi Rosalind Franklinin keräämää tutkimusdataa Watsonille ja Crickille ilman Franklinin suostumusta. Jotkut lähteet sanovat, että data varastettiin Franklinilta, toiset käyttävät lievempiä ilmaisuja. Moni on vakuuttunut siitä, että Franklinia kohdeltiin väärin pohjimmiltaan sen takia, että hän on nainen. Asia tuntuu joka tapauksessa edelleen painavan 89-vuotiasta Watsonia, sillä hän käytti tänään suuren osan ajastaan tämän asian selittämiseen. Watsonin kanta tuntui olevan, että jos Franklin olisi vain keskustellut datastaan Crickin kanssa, Franklin olisi oivaltanut asioita, joiden avulla hän olisi itse selvittänyt DNA:n rakenteen. Watson totesi Franklinin kuitenkin olleen kykenemätön inhimilliseen kommunikointiin. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut, kun hän epäili Franklinilla olleen Aspergerin syndrooma. Jollakin tapaa hän osasi puhua näennäisen asiallisesti, mutta kuitenkin tosiasiallisesti varsin loukkaavasti, ja kyllähän sieltä se sovinismikin paistoi läpi jos sen halusi kuulla. Tähän kun vielä lisätään, että Watson on julkisesti todennut muun muassa, että tyhmin 10 prosenttia pitäisi abortoida ennen syntymää, niin ei tosiaan tiedä miten äijään pitäisi suhtautua. Kyseessä on kuitenkin yksi historian merkittävimmistä tieteentekijöistä.Oma esitelmäni meni oikein hienosti. Tilaisuudessa oli mukana tämän tutkimuslaitoksen perustaja ja isopomo. Emme olleet aiemmin tavanneet, joten hieman jännitti, mutta nyt on hyvä olo kun kaikki meni hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti