Toinen ilta prahalaisessa suosikkibaarissani. Täällä on perinteinen meininki: tuskin ehtii alas istua ja laittaa olutalusen eteensä kun olut on jo tuotu. Kysymyksiä ei tarvita, sillä Prazdroj on ainoa myyntiartikkeli. Tuopissa on myöskin asianmukaisesti vaahtoa kolmanneksen tuopista. Kaadettaessa olut on kuohunut yli, eikä tuoppia ole turhaan kuivattu. Pitkät pöydät ovat täynnä tšekkejä ja meteli on ilman taustamusiikkiakin valtava. Juttuseurasta ei ole pulaa, tosin yhteisistä kielistä on.
Sen verran asiat ovat kuitenkin muuttuneet, että uusi tuoppi tulee nykyisin vasta kun edellinen on lähes tyhjä. Ennen ei tarvinnut oluen pinnan paljon puolta väliä alittaa. Toki uutta olutta ei tarvitse edelleenkään pyytää, vaan se tulee automaattisesti jos ei tilaa laskua ajoissa.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
3 kommenttia:
Juu, tuossa palvelussa on aika iso kontrasti siihen meininkiin monessa suomalaisbaarissa, että asiakas saa jonottaa tiskille tungoksessa ikuisuuden ja ehkä onnistuu jossain vaiheessa tilaamaan, jos baarityöntekijä vaivautuu sitä kohtaa tiskiä palvelemaan.
Väitän, että täällä monessa baarissa jää paljon rahaa kilahtamatta kassaan ja toisaalta syntyy tyytymättömyyttä asiakkaissa siksi, ettei juomamyynti pelaa tyydyttävästi.
Toki noinkin. Mutta riippuu kyllä ihan baaristakin. Kyllä mulla ainakin on yhtenä kriteerinä baareissa se, että kuinka paljon siellä on tungosta.
Tässä prahalaisessa baarissa toki kaikki istuvat pitkissä pöydissä, eikä seisoskelua harrasteta. Baari on siis yleensä täynnä, mutta tungosta siellä ei ole. Täydellistä. Baaritiskillä kyllä olisi tungosta, jos palvelu pelaisi suomalaisittain.
Lähetä kommentti