Tänään lensin Panamaan. Kotoa sai lähteä kolmen aikaan aamuyollä, ja perille saavuin juuri ennen auringon laskua. Ensivaikutelma lentokentällä ja taksin ikkunasta maisemia ihmetellessä oli se, että on tämä kyllä ihan toisella tavalla moderni ja länsimainen paikka kuin mitä viime vuotinen Keski-Amerikan kohteeni El Salvador oli. Lentokentällä oli suuren maailman tuntua, ja keskustassa on suuri määrä pilvenpiirtäjiä.

Hostellille tulin juuri sopivasti auringon laskiessa. Matkan aikana olin hieman huolissani, miten pärjään jos taksi ei osaakaan viedä hostellin oven eteen. En nimittäin osaa espanjaa muutamaa sanaa enempää, joten hostellin etsiskely pimeässä ei oikein tuntunut kivalta ajatukselta. Kun sitten yhtäkkiä tunnistin muutaman maamerkin, joiden perusteella osasin laittaa itseni kartalle, oli tunnelma katossa. Perillä ollaan!

Hostellin paras piirre on se, että siellä on uima-allas, jonne pulahdinkin heti kun vain olin saanut laukkuni sängylleni. Ilma täällä on kosteaa ja kuumaa (yli 30 astetta), joten ainoa paikka jossa hiki ei nouse pintaan on juuri tämä uima-allas. Tai no makuuhuoneissa on ilmastointi, mutta sitä saa käyttää vain ilta yhdeksästä aamuyhdeksään. Hostelli on pieni, kotoisa ja kaikin puolin tunnelmallinen, mutta olen ihan tyytyväinen siitä, että olen täällä vain kaksi ensimmäistä yotä. Sen jälkeen saan huonekaverin Seattlesta, ja siirryn ilmastoituun hotelliin.

Tänään ei sitten paljon muuta aktiviteettia tarvittukaan. Kahden minuutin kävelymatkan päästä loysin mainion paikallista ruokaa tarjoilevan ulkoilmaravintolan, jossa kävin syomässä maittavan lautasellisen joka sisälsi ainakin kanaa, papuja, ja salsaa. Samalla siinä hulahti kaksi pulloa kevyttä paikallista olutta. Nyt sitten nukuttaakin varsin kiitettävästi.