Eilen jet lag sai heräämään aikaisn. Ja mikäs siinä, sadekaudella onkin hyvä lähteä aikaisin liikkeelle, jottei iltapäivän sade iske ennenkuin on saanut tarpeekseen nähtävyyksien ihmettelystä. Ihan ensimmäiseksi suuntasin tietysti aamiaiselle. Hostellin läheltä loytyi jonkinlainen kansankuppila, josta munia, makkaraa ja paikallista leiväntapaista sai täyden lautasen pikkurahalla. Kyytipojaksi valitsin mehua. En tiedä mistä hedelmistä se oli puristettu, mutta tuoretta se oli.

Päivän varsinainen kohde oli Casco Viejo eli Panaman vanha kaupunki. Siellä on pilvenpiirtäjien sijasta vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. Osa rakennuksista on remontoitu hienosti, osa on romahtamalisillaan. Tunnelma ei ole lainkaan amerikkalainen, vaan suorastaan eurooppalainen. Tosin paikoin avautuu näkymä Panaman pilvenpiirtäjille, ja siitä onkin sitten eurooppalainen tunnelma kaukana.

Kapeiden katujen lisäksi alueella on useita upeita aukioita ja muutama komea kirkko. Aukioista ensimmäinen oli niemen kärjessä oleva Plaza Francia. Sitä hallitsee monumentti, joka kertoo Ranskan roolista Panaman kanavan rakentamisessa. Myos Ranskan suurlähetysto on täällä. Kirkoista erityisesti Plaza de la Independencizlla oleva katedraali on hieno.

Pari tuntia aluetta kierreltyäni aloin olla melkoisen väsynyt, ja päädyin istumaan penkille juuri Plaza de le Independecialle. Siitä oli mukava ihmetellä maailman menoa. Jotenkin tuntui vaikealta ymmärtää, miten kaukana kotoa sitä ollaan. Viime kesän El Salvadorin vierailun jälkeen Panama tuntuu jotenkin todella tavalliselta. Ei tarvitse jännittää mitään, voi vaan nauttia latinalaisen amerikan letkeästä meiningistä. Lounasta soinkin sitten oikein perinteisessä kansankuppilassa. Ropa viajas oli halpaa ja hyvää. Vähemmän yllättäen annoksen olelliset ainekset olivat riisi, pavut ja liha. Maukasta kuin mikä.

Tämän jälkeen olinkin sitten täysin valmis viettämään iltapäivän hostellin uima-altaalla. Parin tunnin loikoilun jälkeen olikin sitten aika lähteä liikkeelle, ja tavata ensimmäinen tänne USA:sta tuleva kaverini. Ilta jatkui oluen ja panamalaisen ruuan merkeissä. Tosin jo seitsemän aikaan aloin olla valmis nukkumaan. Sinne meninkin, uima-altaan kautta tietenkin.

Tänään oli sitten vuorossa taas kahden uuden USA:sta tulevan kaverin tapaaminen. Samalla siirryin hostellilta hotelliin, jossa meitä on pian vielä paljon isompikin kaveriporukka. Päivän aktiviteettina oli Parque Natural Metropolitano, kaupungin alueella oleva sademetsä, jossa on muutamia hyviä haikkipolkuja. Sademetsässä olikin kuumaa ja kosteaa, ja parin-kolmen tunnin haikkaaminen ottikin voimille. Palkintona sain kokea sademetsän tunnelmaa, ja nähdä monenlaisia eläimiä ja kasveja. Harmiksi luvassa olleet apinat eivät näyttäytyneet, mutta kilpikonnia, liskoja ja sammakoita sentään nähtiin. Lisäksi muurahaisia, jotka kuljettivat lehtiä omilla poluillaan, oli aivan järjeton määrä.

Eräs kohokohta oli myos näkoalapaikka, jolta oli upeat näkymät moneen suuntaan: läheisille vuorille, Panaman kanavalle ja lahdelle sekä tietysti Panaman keskustan pilvenpiirtäjille.

Iltapäivää onkin sitten vietetty rauhallisesti. Haikin jälkeen lokoilimme pari tuntia hotellin katolla olevalla uima-altaalla. Lisäksi on syoty ja juotu hyvin, sekä vain maattu hotellihuoneessa. Parin tunnin päästä lähdetään katsomaan Panaman sarjaan kuuluvaa Tauron ja Sporting San Migueliton välistä jalkapallo-ottelua.