Sinne jäi Petra. Kaksi päivää on kyllä ehdottomasti vain juuri ja juuri riittävä aika Petraan. Näin kyllä kaikki oleellisimmat paikat ja ehdin jopa jäädä fiilistelemään aivan kohokohdissa, mutta siltikin on sellainen olo että olisi siellä kolmaskin päivä mennyt. Auringonlaskuja olisi ollut mukava nähdä useampi kuin yksi, ja moneen paikkaan olisi ollut kiva palata eri aikaan päivästä kun aurinko valaitsisi niitä eri tavalla. Ikävästi päivän viimeinen bussi Ammaniin lähtee jo neljältä, mikä katkaisi tämän päivän hieman kesken. Toisaalta on kyllä ihan mukava olla perillä ennen kuin on kovin myöhä, sillä kunnon yöuniahan tässä kaipaa. Matkaa on nyt jäljellä alle tunnin verran.

Päivä alkoi tänään lyhyellä kävelyllä beduiinileiriltä niin sanottuun Pieneen Petraan. Matkalla vastaan tuli parikin beduiinia vuohiensa kanssa. Perillä odotti lyhyt kanjoni, jonka varrelta löytyi muutama Nabateanien rakennelma.

Pienestä Petrasta matka jatkui jalan kohti Petran ehkä merkittävintä rakennusta, joka tunnetaan nimellä Monastery. Matkaa oli kuusi kilometriä, ja reitti olisi ollut mahdoton löytää ilman nuorta beduiiniopastani. Matkalla oli upeita hiekkakivimaisemia. Lisäksi tunnelmaa loivat useat beduiiniteltat sekä beduiinien vuohien ja lampaiden kohtaamiset.

Paras pala oli kuitenkin viimeinen pari kilometriä, jolloin reitti kohosi vuoren reunaa portaita pitkin ja välillä oltiin alle metrin levyisellä kielekkeellä, jolta olisi ollut helppo pudota varmaan kuolemaan. Tässä mielessä paras paikka oli se, jossa oli pakko kävellä sivuttain ja nojata vuoren seinämään jottei putoaisi.

Perille saavuttaessa Monastery tuli näkyviin upeassa auringonpaisteessa. Totesin oppaalleni, että tuntuu siltä kuin se ei oikeasti olisi olemassa, että katsoisimme jotakin kangastusta. Hän totesi lyhyesti että näin on, ja istui kanssani katsomaan näkyä pitkäksi aikaa vaikka oli taatusti ollut paikalla kymmeniä jos ei satoja kertoja. Olin sikäli onnekas, että takakautta ehdimme perille ennen kuin kovin moni pääreittiä tullut oli ehtinyt perille. Tunnelma oli rauhaisa.

Tästä jatkoin matkaa yksin. Vietin Monasteryllä noin tunnin verran ja kiipesin muunmuassa läheisellä mäellä olevalle näköalapaikalle. Juuri tänne olisi ollut mukava palata vielä auringon laskiessa, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vaikeaa se olisi muutenkin, sillä Monasteryltä on kahden tunnin kävelymatka Treasuryn kautta pois Petrasta.

Monasteryltä kävelin Petran keskustaan (eli eilisen kierroksen kääntöpaikkaan) kanjoniin tehtyjä portaita pitkin. Vastaan tuki jatkuvasti turisteja aasin selässä, mitä oli hauska katsella. Toki valtaosa oli kuitenkin jalan. Hiekkakivinaisenatkin olivat komeita, ja yhdessä johtaa avautui aika hieno näkymä Monasteryn kapeaan sivuprofiiliin.

Keskustaan päästyäni oli jäljellä enää kävely eiliseltä tuttua reittiä pitkin pois Petrasta. Otin vielä parhaissa kuvauspaikoissa kuvat, mutta muuten etenin rivakkaan tahtiin. Treasuryllä tosin oli pakko vielä pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa.

Treasuryltä pois vievässä kanjonissa askeleeni kiihtyi jo roimasti, sillä kello kävi, enkä halunnut ottaa sitä riskiä etten mahtuisi päivän viimeiseen Ammaniin menevään bussiin. Sitä riskiä ei kuitenkaan ollut, sillä tässä bussissa on vain noin neljännes paikoista käytössä. Nyt ei toki olekaan sesonki, mutta ymmärtääkseni tähän vaikuttaa arabimaissa meneillään olevat vallankumoukset. Beduiinileirin omistajakin valitteli että on tullut paljon peruutuksia. On se niin väärin. Ihmisten irrationaaliset pelot ja ennakkoluulot aiheuttava täällä paikallisille ihmisille paljon murheita. Toisaalta minulle tässä tilanteessa kävi hyvin, sillä Petrassa oli tietenkin paljon vähemmän ihmisiä kuin siellä olisi muuten ollut. En halua edes kuvitella millainen tilanne siellä pahimmillaan on, sillä eh siellä nytkään todellakaan mitenkään autiota ollut.