selassa. Palvelu on hyvaa kun kyyti tulee hakemaan hotellilta. Ajoitus oli
tietysti auringonlaskun mukainen, ja sainkin todella hienon kierroksen
Palmyran raunioilla kamelin selassa.
Kamelilla ratsastamin oli juuri niin heiluvaa touhua kuin nimitys "eramaan
laiva" antaa ymmartaa. Seka selka etta nivuset alkoivat olla kovilla jo
vartin ratsastuksen jalkeen. Syyna lienee tekniikan puute. Olikin ihan
hyva, etta olimme sopineet vain reilun tunnin kierroksesta. Sina ehti
hyvin saada sen elamyksen mika oli tarjolla, ja muu olisi ollut ihan
turhaa.
Yllatyksena kamelia taluttanut beduiini vei minut keitaalla asuvan
beduiiniperheen luo. Siella oli jo aamutee valmiina, ja pian myos nuotio
viritettyna. Siina me sitten istuimme nuotion ymparilla matoilla, ja
siemailimme teeta. Beduiinien vieraanvaraisuus on kylla hammastyttavaa.
Kun teet oli juotu, sain viela kamelikyydin raunioille. Siella aloitin
muinaisen Palmyran yli kilometrin mittaisen paakadun kavelyn.
Alkupisteessa on valtava kaari, joka tunnetaan englanniksi nimella
Monumental Arch. Paakadun molemmin puolin on huomattavan paljon pystyssa
olevia pylvaita. Sita kavellessa ei voi olla kuin hammastynyt.
Paakadulla on Palmyran ehka merkittavin osa eli Tetrapylon. Se koostuu
neljasta neljan pylvaan ryhmasta, ja kunkin ryhman paalla on noin 150 000
kilon painoinen monoliitti. Tosin kun minulle selvisi etta vain yksi
kuudestatoista pylvaasta on alkuperainen Egyptista tuotu graniitipylvas.
Muut ovat entisointivaiheessa lisattyja. Ja on muuten tehty vahan
tokerosti, silla entisoidyt pylvaat erottuvat aivan selvasti.
Tetrapylonin jalkeen katu muuttuu sikali vaikeakulkuisemmaksi, etta silta
ei ole siivottu pois pylvaanpatkia ja muuta roinaa. Siina hahmottuikin
aika hyvin se, miten tallaisia arkeologisia loytoja ei jateta sellaisiksi
mina ne loydetaan, vaan entisointia tehdaan melkoisesti, ja kaikkein
arvokkaimmat loydot viedaan museoihin. Tietysti monesta paikoista on myos
varastettu esineistoa. Esimerkiksi Palmyrasta on viety poyta jolla on
keratty veroja Eremitaasiin Pietariin. Valtioiden varastelujen lisaksi on
tietysti ollut kaikenlaisia muita ryostelijoita.
Suunnilleen Tetrapylonin kohdalla on myos amfiteatteri, mutta olin
liikkeella sen verran aikaisin, etta se ei ollut viela auki. Niinpa
jatkoin eteenpain katua reunustavia pylvaita ihmetellen, ja lopulta
paadyin kadun paahan pienen hautajaistemppelin raunioille. Siita suuntasin
hieman paakadun pohjoispuolella olevalle keisari Diocletianuksen mukaan
nimetylle aluueelle, jossa maennypylalle rakennettu temppeli hallitsee
maisemaa.
Seuraavaksi kavelin noin viidensadan metrin mittaisen matkan pienelle
maelle, jossa on erikoisia hautatorneja. Ne on rakennettu ensimmaisella ja
toisella vuosisadalla, ja niista isoimpiin mahtui aikoinaan jopa 300
sakrofagia. Sisalle nihihin ei valitettavasti paaassyt, mutta sisaan
kurkkaamalla paljastui, etta karun ulkokuoren vastapainoksi torinit ovat
sisalta varsin koristeellisia.
Hautatorneilta palasin amfiteatterille, johon paasi nyt sisaan. Olin
onnekas, silla sain olla siella pitkaan aivan yksin. Viela 1950-luvulla
teatteri oli hiekan peitossa, joten kyse on aika uudesta loydosta. Tosin
Bosran teatteriin verrattuna se on hyvin pieni. Bosran teatterin katsomoon
mahtuu 9000 ihmista, mutta Palmyran teatterissa luku on ehka noin tuhat.
Kaunis se kuitenkin on. Nayttamon takana oleva seina on varsin
koristeellinen.
Amfiteatterin jalkeen palasin viela alkupisteeseen Monumental Archille,
josta kavelin viela Baal Shaminin temppelille. Tassa vaiheessa olin
kierrellyt raunioita jo kuusi tuntia (kamelin selassa kiertely mukaan
lukien), mika antaa jonkinlaisen kasityksen alueen valtavasta koosta.
Koska en kuitenkaan viela halunnut jattaa raunioille hyvasteja, paatin
syoda lounaan ravintolalla, jonka terassilta on mainiota nakymat
raunioille. Lounasbuffettia syodessa ehdinkin katsella raunioita viela
tunnin ajan.
Lounaalta kavelin Palmyran uuteen kaupunkiin ja hotellille. Loysin sielta
kuskini juomassa kahvia kavereidensa kanssa. Han kysyi etta nytko mennaan
Damaskukseen, ja totesin etta mennaan vaan. Han ei kuitenkaan ollut viela
syonyt lounasta, joten sain tilaisuuden viela levata puolisen tuntia
huoneessani. Se tekikin hyvaa, silla ajomatkaa oli edessa kolme tuntia
laskevan auringon suuntaan lanteen. Matka olikin nyt vain valttamaton
paha. Damaskokseen tullessa olo oli melko epatodellinen. Suurkaupungin
liikene oli jotakin ihan muuta kuin aavikon rauha.
Amerikan vuosinani aavikosta onkin tullut jollakin tapaa rakas paikka. Kai
se on se rauha joka siella vallitsee. Palmyrassakin sain lahes koko ajan
kavella yksin. Alueella ei ollut koko aikana kovin monta muuta turistia,
ja vain harvoin joku heista oli puhe-etaisyydella. Lisaksi aavikon aurinko
varjaa aina maisemat jotenkin aivan erityisen miellyttavalla tavalla.
Damaskoksessa suuntasin ensimmaiseksi pienelle kavelylle. Ajoitus oli
sellainen, etta kaikista moskeijoista alkoi kuulua rukouskutsua. Tunnelma
oli taas kerran maaginen. Hieman myohemmin hostellille palatessani alkoi
kuulua kirkonkellojen soitto. Se kuvastaa hyvin millainen monikulttuurinen
kaupunki Damaskos on. Kaupungin 200 000 kristittya antavat selvan oman
leimansa kaupungille. Erityisesti vanhassa kaupungissa on hauska seurata,
miten vastaantulevien naisten asustus muuttuu riippuen missa osassa
liikkuu. Toki huiviin pukeutuneita ja paljaspaisia tulee vastaan
kaikkialla, mutta suhdeluku muuttuu voimakkaasti kristittyjen kortteleista
muslimikortteleihin siirryttaessa. Burkia olen nahnyt vain
muslimikortteleissa, eika niita kylla siellakaan mitenkaan usein tule
vastaan.
Kavely suuntautui myos maustebasaarille, jossa ostin pussillisen
syyrialaisia irtokaramelleja. En ymmarra miksen ole tata aiemmin tehnyt,
tai miksen tehnyt sita Istanbulissa. Oli aika hauskaa osoitella erikoisen
nakoisia karkkeja, ja yrittaa arvailla mika olisi hyvaa.
Maustebasaarista avautui kaynti myos illan hemmottelukohteelle. Paatin
nimittain kayda pesemassa aavikon polyt pois hammamissa eli paikallisessa
kylpylassa. Valitsemani Hammam Nureddin on toiminut samoissa tiloissa yli
850 vuoden ajan. Siella olikin sita vanhan Orientin tunnelmaa, jota
Damaskoksesta voi viela loytaa. Paatinkin ottaa kaikki tarjolla
olleet palvelut. Jo tila johon vaatteet jatettiin loi oikean tunnelman.
Katto oli korkealla ja koristeellinen, seinia kiersi pehmea istuin.
Ensimmaiseksi paasin suomalaistyyliseen saunaan. Tosin kiuasta saunassa ei
ollut, vaan lampo luotiin hoyrylla. Turkkilaiseen saunaan kuuluvaa nakyvaa
hoyrya siella ei kuitenkaan ollut, ja huone tuntuikin aivan suomalaiselta
saunalta. Taman jalkeen paasin turkkilaistyyppiseen hoyrysaunaan. Sielta
ulos pastyani paasin pestavaksi. Melkoisella juuriharjalla sita
raavittiinkin, mutta puhdasta epailematta tuli. Erikoista oli se, etta
pesun ajan makasin lattialla. Se tuntui vahan oudolta. Pesun jalkeen
ohjattiin takaisin hoyryyn, mista sitten paasin viela hierontaan. Se oli
oikein miellyttavaa. Hierontaoljyna kaytettiin oliivioljya. Hieronnan
jalkeen viela kavin hoyryhuoneessa huuhtelumassa. Kylman suhkun jalkeen
minut kiedottin kolmeen pyyhkeeseen (lantiot, hartiat, paa), ja siirryin
takaisin pukeutumistilaan. Siella istuskelin vilvoittelemassa puolisen
tuntia, ja nautiskelin mainiota teeta. Aika luksusta.
Hauskana yksityiskohtana kylpylasta loytyi seinalta Suomalaisen
saunaseuran plakaatti, jossa saunalle annettiin hyvaksynta. On meilla
suomalaisilla pokkaa. Eipa silla, kylla mina kuitenkin viela suomalaisesta
saunasta ja saunakulttuurista pidan takalaista enemman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti