laheisella hotellilla tervehtimassa kuskini ystavaa. Keskustelun hauskin
hetki oli, kun tama kaveri ilmoitti olevansa muslimi, joten han ei juo
alkoholia, vaan vain toisinaan olutta ja viskia. Juomavalinta oli
kuitenkin talla kertaa kahvi.
Siita sitten lahdetiin kaupungille kierrokselle, ja tapailtiin
kaikenlaisia tuttuja ja vaihdettiin aina muutama sana. Kun tata oli
jatkunut jonkin aikaa, kaikki sanoivar vuoronperaan "jalla" (mina mukaan
lukien), ja palasimme hotellin suuntaan. Siita sitten lahdettiin autolla,
eika minulle kerrottu minne. Kun kaannyimme hiekkatielle, arvasin mista on
kyse: olimme menossa tapaamaan beduiiniperhetta. Siella sita sitten
istuttiin iltaa beduiinien majassa (ei teltassa vaan pysyvassa
asumuksessa). Istuimina olivat seinaa kiertavat patjat, ja teeta kului
useampi kuppi.
Beduiinit eivat ela mitenkaan kivikaudella, vaan normaalit mukavuudet
kuuluvat asiaan. Yhdella beduiineista oli lappari, ja televisiokin oli
paalla. Sielta tuli ensin jonkinlainen arabiankielinen Bush/Irak -parodia,
jossa amerikkalaiset puhuivat englantia, ja saatoin vain arvella kuinka
hauska elokuva olisi ollut jos olisi ymmartanyt arabiaa. Elokuvan
paatyttya vaihdettiin arabiankieliselle Al Jazeeralle, jossa tuli koko
ajan Libyan tilannetta. Kysyin onko mitaan uutta tapahtunut, ja vastaus
oli etta sita samaa se edelleen on.
Paluumatkalla pysahdyttiin viela Palmyran raunioille, joista osa on
valaistu yolla. Oli aika hienoa kavella pimeassa yksikseen muutamien
valaistujen pylvaiden keskella.
On tama Syyria vaan aikamoinen paikka. Uskomattomia elamyksia riittaa
nakojaan joka paivalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti