Tänään olen kierrellyt taas paljon kaupungilla, ja jossain kohtaa naksahti niin, että tuli tunne että tämä valtava kaupunki on hallussa siten että tiedän mitä alueita täällä on ja miten niiden välillä liikutaan. Väkeä täällä on kertojasta riippuen 12-20 miljonaa. Wikipedia mainitsee 12,5 miljonaa, millä tämä on heidän tilastossaan maailman viidenneksi suurin kaupunki, edellään vain Shanghai, Mumbai, Karachi ja Delhi. Lisäksi tämä on levittäytynyt hyvin laajalle, ilmeisesti paljon laajemmalle kuin vaikkapa Lontoo, joka oikeastaan onkin tähän verrattuna pikkukaupunki ainakin jos turkkilaisilta asiaa kysytään.
Aamu alkoi taas Sultaani Ahmedin moskeijan ja Hagia Sofian luota. Täältä hostellilta kun ei ole muuta reittiä oikein mihinkään. Se mihinkään oli tänä aamuna Topkapin palatsi, jossa tutustuin Osmanien valtakunnan (engl. Ottoman Empire) sulttaanien entiseen residenssiin.
Ja vaikuttavahan palatsi tietysti oli, mutta jotenkin siellä tuli mieleen, että kesäiset jonot ja yleinen ryysis eivät kyllä jättäisi kokonaisuutta positiivisen puolelle. Tosin näkymät Bosporinsalmelle olivat aika hienot.
Paras osa oli ehdottomasti haaremi, jonne saikin kyllä sitten maksaa vielä oman pääsymaksunsa. Siellä hovin elämä heräsi eloon eri tavalla kuin juhlavissa huoneissa.
Palatsilta suuntasin maustebasaarille. Siellä sekä tuoksut että näkymät olivat vaikuttavia. Myyntipöytien värikkäät maustekeot näyttivät jännittäviltä. Täällä myös kauppiaat olivat hyvin rehellisen oloisia, sillä useampikin lähestyi minua sanomalla "let me help you get rid of your money".
Maustebasaarilta jatkoin matkaani pitkän kierroksen kautta suurelle basaarille. Tämä se olikin sitten paikka. Käytävät vain jatkuivat ja jatkuivat, ja kaikenlaista tavaraa oli myynnissä. Minulla oli mielessä nahkahanskat, ja sellaiset sainkin edulliseen teekupposen äärellä neuvoteltuun hintaan.
Siinä se päivä sitten alkoi ollakin. Aurinko oli jo laskenut kun kävelin Sultaani Ahmedin moskeijan ohitse hostellille. Nähtävyyksiä oli tänään vähän, mutta sen sijaan kaupunki tuli tutuksi aivan ruohonjuuritasolla. Eräskin hauska hetki oli, kun päädyin laajalle alueelle, jossa kaikki kaupat näyttivät myyvän koko muoviesineitä tai leluja. Suurkaupungin ihmeitä.
Tänään olen kierrellyt taas paljon kaupungilla, ja jossain kohtaa naksahti niin, että tuli tunne että tämä valtava kaupunki on hallussa siten että tiedän mitä alueita täällä on ja miten niiden välillä liikutaan. Väkeä täällä on kertojasta riippuen 12-20 miljonaa. Wikipedia mainitsee 12,5 miljonaa, millä tämä on heidän tilastossaan maailman viidenneksi suurin kaupunki, edellään vain Shanghai, Mumbai, Karachi ja Delhi. Lisäksi tämä on levittäytynyt hyvin laajalle, ilmeisesti paljon laajemmalle kuin vaikkapa Lontoo, joka oikeastaan onkin tähän verrattuna pikkukaupunki ainakin jos turkkilaisilta asiaa kysytään.
Aamu alkoi taas Sultaani Ahmedin moskeijan ja Hagia Sofian luota. Täältä hostellilta kun ei ole muuta reittiä oikein mihinkään. Se mihinkään oli tänä aamuna Topkapin palatsi, jossa tutustuin Osmanien valtakunnan (engl. Ottoman Empire) sulttaanien entiseen residenssiin.
Ja vaikuttavahan palatsi tietysti oli, mutta jotenkin siellä tuli mieleen, että kesäiset jonot ja yleinen ryysis eivät kyllä jättäisi kokonaisuutta positiivisen puolelle. Tosin näkymät Bosporinsalmelle olivat aika hienot.
Paras osa oli ehdottomasti haaremi, jonne saikin kyllä sitten maksaa vielä oman pääsymaksunsa. Siellä hovin elämä heräsi eloon eri tavalla kuin juhlavissa huoneissa.
Palatsilta suuntasin maustebasaarille. Siellä sekä tuoksut että näkymät olivat vaikuttavia. Myyntipöytien värikkäät maustekeot näyttivät jännittäviltä. Täällä myös kauppiaat olivat hyvin rehellisen oloisia, sillä useampikin lähestyi minua sanomalla "let me help you get rid of your money".
Maustebasaarilta jatkoin matkaani pitkän kierroksen kautta suurelle basaarille. Tämä se olikin sitten paikka. Käytävät vain jatkuivat ja jatkuivat, ja kaikenlaista tavaraa oli myynnissä. Minulla oli mielessä nahkahanskat, ja sellaiset sainkin edulliseen teekupposen äärellä neuvoteltuun hintaan.
Siinä se päivä sitten alkoi ollakin. Aurinko oli jo laskenut kun kävelin Sultaani Ahmedin moskeijan ohitse hostellille. Nähtävyyksiä oli tänään vähän, mutta sen sijaan kaupunki tuli tutuksi aivan ruohonjuuritasolla. Eräskin hauska hetki oli, kun päädyin laajalle alueelle, jossa kaikki kaupat näyttivät myyvän koko muoviesineitä tai leluja. Suurkaupungin ihmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti