Reissun viimeinen varsinainen päivä sai päätöksensä keskustelulla ihmisyyden perusolemuksesta hostellin baarissa. Jonkinlaisessa itsekkyyden, moraalisuuden ja sosiaalisuuden muodostamassa kolmiossa siinä liikuttiin, mikä ei nyt tähän kirjoitettuna tunnu järin omaperäiseltä johtopäätökseltä.

Muuten päivässä oli aika vähän kohokohtia, vaikka kävin oikein Aasiassa asti. Laivamatka Bosporinsalmen yli kesti vartin verran ja maksoi saman vajaan euron minkä täällä muukin julkinen liikenne maksaa. Mitään varsinaista nähtävää ei Aasian puolella Uskudarissa kyllä ollut. Moskeijoita nyt tietysti, mutta kyllä ne hienoimmat ovat Euroopan puolella. Ehkä se paras juttu olikin laivamatka ja sen aikaiset näkymät Istanbulin eri kaupunginosiin. Ja olihan Aasian puolella se mukava juttu, että turisteja siellä ei näkynyt, mutta sillä olisi kyllä selvästi enemmän merkitystä vilkkaammalla turistikaudella. Nyt täällä eivät ole vähät muut turistit minua muutenkaan häirinneet.

Parille isommalle moskeijalle päädyin niin, että rukous oli juuri menossa. Ensimmäisen luona otin kengät jalasta ja käväisin sisällä, mutta jälkimmäisellä en enää kehdannut. Rukous toki kuului ulos asti, ja sitä oli kiinnostava kuunnella.

Matkalla takaisin hostellille poikkesin vielä maan alla katsomassa parituhatta vuotta vanhaa vesivarastoa. Tässäkin pääsi mukavasti Bond-tunnelmaan, sillä From Russia with Lovessa on myös tänne sijoittunut kohtaus.

Illan viimeinen juttu oli käynti Galatasarayn stadionilla. Siellä olisi toki ollut pelikin, mutta nyt kävi niin että varmistin ikävimmän kautta, että lippuja ei koskaan myyty netissä juuri siksi, että peli myytiin loppuun ennen kuin nettimyynti olisi alkanut. Tähän oli hyvä syykin, sillä kyseessä oli ensimmäinen sarjapeli seuran uudella stadionilla. Harmi sinänsä. Laulut stadionin sisältä kuuluivat yli tunti ennen pelin alkua kauas sen ulkopuolelle, joten tunnelma olisi ollut kohdillaan. Pelkkä metromatka stadionille oli toisaalta sekin jo elämys.