Työviikko oli raskas, joten viikonloppu meni levon merkeissä. Jo perjantain työpäivä oli rennon puoleinen, sillä tein vain aamulla pari tuntia töitä kotoa käsin, minkä jälkeen menin pitkälle lounaalle ja jouluostoksille keskustaan. Lounas tosin oli pitkä lähinnä siksi, että palvelu oli hidasta. Iltapäivän vietin keskustayliopiston päärakennuksessa muiden puhetta kuunnellen. On se jännä miten siellä tulee aina sellainen olo, että ollaan ihan oikealla yliopistolla. Ei meillä Hervannassa sellaista. Lisäksi on hämmentävää, miten keskustayliopiston tutkijat erottaa heti keskustayliopistolaisiksi aivan riippumatta tieteenalasta. Ja niitä sellaisia juuri tietynnäköisiä ja -oloisia blondeja tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Ei sillä että valittaisin.

Lauatai menkin sitten todella rennosti. Nousin sängystä vasta puolenpäivän aikaan, Vietin hetken laatuaikaa netissä, söin lounaan, ja menin nokosille. Siitä heräsin sitten vasta seitsemän aikaan illalla. Päivän ainoa varsinainen aikaansaannos oli hostellin varaaminen tammikuun loppupuolen Istanbulin reissua varten. Löytyikin sellainen paikka, josta on lupa odottaa löytävänsä matkaseuraakin. Jos nyt tammikuussa kukaan muu Istanbulissa matkustaa.

Sunnuntai olikin sitten mukava päivä. Nukuin taas pitkään, mistä lähdin heti suoriltaan joulukuusen hakuun kummipojan kanssa. Ihan komea kuusi löytyikin. Ohjelmassa oli myös piparkakkujen leipomista, missä myös päiväunilta herännyt kummityttö auttoi. En minä ihan varma ole siitä miksi hommassa täytyy olla lapsien lisäksi osallisena neljä aikuista, mutta on se mukava perinne että tätä varten kokoontuu koko tamperelainen lähisuku. Ja on minulla nimenomainen oma tehtäväkin, jota ei kukaan muu luultavasti tekisi. Minusta piparkakkujen koristelu on vain mukavaa näpertämistä.