Eilen ja toissa päivänä kävin elokuvissa. Ne olivatkin ensimmäiset kerrat pitkästä aikaa. Usein tuntuukin käyvän niin, että tulee käytyä paljonkin kun saa vain pään auki. Seuraavakin elokuva on jo valittuna, mutta se tulee ohjelmitoon vasta joulupäivänä.

Tiistain elokuva oli kotimainen Rare Exports, joka täyttikin kaikki kovat odotukset. Yleensähän jouluelokuvat ovat järkyttävän huonoja, mutta tämä on ihan toista maata. Vanhaa suomalaista joulupukkimytologiaa on yhdistetty varsin oivaltavasti ihan tavallisesta jouluelokuvasta tuttuun tunnelmaan. Toisaalta näin selviä lainauksia kauhuelokuva-genrestä, vaikka mistään kauhuelokuvasta ei toki ole kyse.

Elokuvasta kotiuduttani huomasin, että elokuva on ainakin tällä ja ensi viikolla ohjelmistossa myös Seattlessa. Näytöksiäkin on kaksi päivässä, viikonloppuisin jopa viisi päivässä. Onnistuinkin houkuttelemaan monta seattlelaista kaveriani menemään katsomaan elokuvan. Pari-kolme jo ehti käydäkin, ja he ihan kehuivat, joskaan en tiedä kuinka paljon siinä oli vain kohteliaisuutta. Isompi porukka on kuitenkin menossa perjantain 19:30 näytökseen. Saapa nähdä mitä jenkit tykkäävät. Amerikkalaiset sanomalehdet ovat kyllä antaneet varsin kiittäviä arvioita. New York Timesissa se on jopa saanut merkinnän NYT Critics' Pick.

Eilinen Napapiirin sankarit oli sitten vähän toisenlainen lappilaistarina. Varsin mainio sekin oli. Dome Karukoski on jo jonkinlainen laadun tae.