Tänään vaihdoin talvesta kesään. Ainakin lähes. Vielä torstain ja perjantain välisenä yönä istuin Helsingin keskustassa baarissa, ja katselin miten taivas oli valkoisenaan valtavia lumihiutaleita. Tänään olen katsellut Seattlessa, miten suurin osa puista on jo lehdessä. Lämpöäkin oli lähes 20 astetta. Jos on Suomessa kevät myöhässä, täällä se on aikaisessa. Täällä on ollut tosi lämmin talvi, ja se kyllä näkyy. Yksi silmiinpistävä juttu on sekin, että kaupunkiin näkyvillä vuorilla ei ole enää juuri yhtään lunta. Viime vuonna samaan aikaan vuoret olivat melkein koko kaupunkiin näkyvältä mitaltaan upean valkoisia, mutta nyt vain korkeimpien huipuilla näkyy hieman valkoista.

Tulopäivän traditioista pidin kiinni, vaikka nyt en saanutkaan ketään suomalaista mukaan. Ruotsissa kaksi vuotta asunut amerikkalainen sai kelvata. Ja se traditiohan on hampurilainen ja pari olutta Fremontilaisessa suosikkipubissani. Kyllä vaan oli hampurilainen uskomattoman hyvä. On aivan mahtavaa kun jauhelihassa ei ole eineksen makua. Hampurilaista syödessä mieleeni tuli, että nyt kun ehdin olla yli kuusi kuukautta poissa Seattlesta, se oli pisin aika mitä olen ollut täältä poissa sen jälkeen kun tulin tänne ensimmäisen kerran kesäkuussa 2006.

Matka meni sen verran mukavasti, että vaikka kello on jo yli iltayhdentoista, minulla ei ole normaalia sänkyyn pakottavaa väsymystä, mutta kuitenkin tuntuu siltä että uni tulee heti kun yritän. Onnistuisikohan tässä aikaeroon sopeutuminen näin helposti?