Tulin täksi päiväksi Riikaan lähinnä siksi, että se oli yhtä halpaa ja kätevää kuin paluu suoraan Tallinnasta Tampereelle. Mitään varsinaista tekemistä en ollut suunnittellut, juurihan minä täällä viisi viikkoa sitten kävin. Tai en ollut suunnitellut sen enempää kuin että halusin käydä vuonna 1985 pystytetyllä Voiton monumentilla. Monumentti juhlistaa neuvostoarmeijan voittoa toisessa maailmansodassa, ja on tietysti kiistanalainen. En ollut ennen viime torstaita edes kuullut koko monumentista, joten ei sitä täällä ilmeisesti suuremmin mainosteta. Kokoa ja näköä monumentilla kyllä on.

Ennen monumentilla käymistä kävin Mustapäiden talon vieressä olevassa Miehitysmuseossa. Se oli jo toinen käyntini museossa, sillä se kuului ohjelmaan jo ensimmäisellä Riian reissullani vuosia sitten. Ihan vaikuttava se nytkin oli. Suurin syy museokäyntiin oli kuitenkin se, että sää oli ikävän loskainen ja synkkä. Ei paljon tehnyt mieli kävellä kaupungilla ilman päämäärää.

Museokäynnin ja Voiton monumentin näkemisen jälkeen sää kirkastui, ja aivan lyhyen hetken ajan aurinkokin valaisi. Osuin juuri silloin Vapauden monumentin kohdalla, ja sain siitä taaskin varsin mainioita kuvia. Myös suosittuna tapaamispaikkana tunnettu Laiman (suklaata valmistava yritys) kello oli hyvin auringonvalossa, ja todistinpa myös sitä kuinka sen alla seisoskellut nainen pian tapasikin ystävänsä, ja kaikki lähtivät yhdessä eteenpäin. Tieto tapaamispaikasta ei siis liene vain legendaa.

Lopuksi kävelin vielä hetken vanhan kaupungin kaduilla. Nyt olen hostellissa hakemassa reppuani, ja pian on aika lähteä lentokentälle. Pian ollaan taas kotona.