Ensivaikutelma Napolista oli juuri niin karu kuin voisi kuvitella. Rautatieaseman rumuus oli erittäin luontaantyöntävä, ja asiaa pahensi se, että taksikyytien tarjoajat hyökkäsivät heti turistiksi tunnistetun kimppuun. Innokkaimpia sai lähes töniä että pääsin metroasemalle. Jatkossa tunnelmaa laski sekin, että koko päivän on satanut aika rankasti, ja huomiseksi on luvattu samaa keliä. Vesuviukselle kiipeäminen ja ilmeisesti myös käynti Pompeiissa jäävät nyt väliin. Ensi kerralla sitten.

Napoli on nimittäin osoittautunut aivan hienoksi paikaksi, josta voisi noiden mainittujen lisäksi tehdä vaikka mitä hienoja päiväretkiä. Toki Napolin maine turvattomana kaupunkina hieman rassaa. Hostellin pitäjä totesi että maine on pääosin aiheetoon, mutta merkitsi kuitenkin karttaan alueet joille on syytä olla menemättä mihinkään aikaan päivästä. Hän myös suositteli pysyttelemään sisällä myöhään illalla ja välttämään yksin liikkumista jo heti pimeän tultua. Onneksi hostelli on taas vaihteeksi sellainen, että täältä saa heti seuraa. Päivällä tein pakollisen kaupunkikierroksen yksin, mutta sen jälkeen on liikuttu porukalla.

Napolin vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla, eikä suotta. Olen aika monessa tuolla listalla olevassa vanhassa kaupungissa käynyt, ja kyllä vain tämä on niistä vaikuttavimpia. Talot ovat eurooppalaisittain aika korkeita, mutta kadut ovat erittäin kapeita. Monet ovat vain kaistan levyisiä, muutamat jopa kapeampia. Ja alue on todella laaja. Kapeilla kaduilla kaahaa autoja ja mopedeja niin että jalkankulkija saa olla tarkkana. Muutaman kerran olen peannut porttikonkiin, mutta useimmiten pelkkää seinää vaten hyppääminen toki riittää. Onneksi täälläpäin osataan torven soittaminen. Tai onneksi ja onneksi, meteli kuuluu melkoisena hostelliinkin. Lisäksi omaa leimaansa antaa se, että suuri osa historiallisen keskustan rakennuksista on asuinrakennuksia, ja niinpä parvekkeilta ja ikkunoilta roikkuu etelä-eurooppalaiseen tapaan pyykkiä. Rakennuksissa näkyy myös ajan patina. Jopa lukuisten upeiden kirkkojen julkisivut ovat aika likaisia.

Oman leimansa päivälle on antanut myös loistava napolilainen pizza. Kyseinen herkkuhan on kotoisin nimenomaan Napolista, ja sitä ei voi kaupungilla olla huomaamatta. Pizzerioita on todella paljon, ja kaikista niistä huokuu, miten pizzan valmistaminen otetaan täällä ihan toisella tavalla tosissaan kuin missään muualla Italiassakaan. Täällä sanotaankin, että Napolin huonoinkin pizzeria on parempi kuin minkä tahansa muun kaupungin paras pizzeria. Eikä tuo liene edes kaukana totuudesta. Perinteisimmissä paikoissa listalla on vain kaksi vaihtoehtoa: Margherita ja Marinara. Toki useimmissa paikoissa on lisäksi tarjolla jos jonkinlaista muutakin versiota. Pizzaa tulikin syötyä sekä lounaaksi että illalliseksi.

Illansuussa kävin vielä mainiolla kierroksella maanalaisessa Napolissa. Ensin kreikkalaiset ja sittemmin roomalaiset ovat rakentaneet maan alle 400 neliokilometrin laajuisen vesikanavaverkoston, jota pitkin siis voisi matkustaa aika kauas. Melko hurjaa. Illan päätti parituntinen kiertely Kansallisessa arkeologisessa museossa. En ehkä pääse Pompeiin, mutta näin sentään sieltä löydettyä esineistöä.