Tänä aamuna minulla oli vielä muutama tunti aikaa Washingtonissa. Ensimmäiseksi poikkesin kaupungin rautatieasemalla, Union Stationilla. Se olikin sekä sisältä että ulkoa aivan maineensa veroinen. Valtava rakennus.

Lopun ajan vietin Arlingtonin sotilashautausmaalla. Olin käynyt siellä aiemmin kuusi vuotta sitten, mutta se on niin vaikuttava ja hiljaiseksi vetävä paikka, että halusin käydä siellä uudestaan. Alue on valtava, ja valkoisia hautakiviä on silminkantamattomiin. Lisäksi kun ajattelee miten ja minkä takia nämä miehet ja naiset ovat kuolleet, ei oikein tiedä miten olisi. Minäkin olen heille ikuisessa kiitollisuuden velassa.

Lisäksi muutama viikko sitten kuolleen senaattori Edward Kennedyn hauta kiinnosti. Teddy onkin saanut kunniapaikan kahden murhatun veljensä läheltä. Nyt paikalla on vain muistolaatta ja risti, mutta kaipa siihen jotakin muutakin on tulossa. JFK:n haudalla on tulta, RFK:n haudalla vettä. Mitäköhän pikkuveli saa?

Tedin haudalla ilmeeni vakavoitui entisestään. Voi olla että hän ei ole Suomessa kovin tunnettu, mutta minulle hän oli yksi USA:n politiikan harvoista valopilkuista. Ja niin oli monelle muullekin. Tänäänkin haudalle oli jatkuvasti lyhyt jono.

Kennedyjen hautojen lisäksi poikkesin Tuntemattoman sotilaan muistomerkillä. Sen jälkeen olikin jo kiire takaisin hotellille ja lentokentälle. Nyt lennon lähtöön on aikaa reilu tunti.