Aikaeroväsymyspäivät ovat rankkoja. Varsinkin silloin kun Suomeen saapuu jo aamulla, päivä on tuskaisen pitkä. Kummilasten seurasta huolimatta en tänään onnistunut täysin vastustamaan päiväunien kutsua, mutta eipä kai parin tunnin nokoset vielä ihan täysin aikaerosta toipumista pilaa. Nyt on sitä paitsi sopivasti vielä valoisa vuodenaika, mutta yöt ovat kuitenkin jo pimeitä.

Kännykkään metrossa istuessani ja muina luppoaikoinani kirjoittamani blogitekstit on nyt lisätty. Kuviakin on tulossa kun vain ehdin ne lisätä.