Tänä vuonna Juhannus oli harvinaisen sateinen. Tuli todistettua että riittävän itsepäiset yksilöt voivat grillata ja polttaa kokon rankkasateessa. Juhannuspäivän iltana sää vihdoin alkoi muuttua paremmaksi. Sade ei loppunut ennen aamuyötä, mutta mökin pihan korkeimpien rantapuiden latvoissa ja vastarannoilla alkoi paista aurinko kymmenen aikaan illalla. Läheisten niemenkärkien välissä oli upea sateenkaari, joka ei mahtunut yhteen kuvaan, ei lähellekään. Yritin opettaa kolmevuotiaan kutsumaan ilmiötä kromaattiseksi dispersioksi, mutta memestys oli huonoa. Sunnuntaina sää olikin sitten juuri niin upean aurinkoinen kuin se olisi koko Juhannuksen saanut olla.