Viimeisen lomapäivän ohjelmassa oli kiertely Napan laakson viinitiloilla. Napan laaksossa tehdään maailman parhaita Cabernet Sauvignoneja, ja näitä oli tarkoitus maistella ja viedä pari pulloa kotiinkin, omaksi ja tuliaiseksi. Tälläkin pikku kierroksella kertyi kilometrejä taas 250 lisää.
Ensimmäinen maistettu viini oli kuitenkin amerikkalaisittain harvinainen kuiva Riesling Trefthenin viinitilalla. Amerikassa kun Rieslingit ovat omituisella tavalla lähes aina makeita niin että kuiva Riesling on lähes tuntematon käsite. Tämä Riesling olikin niin erinomainen, että kaverini osti heti pari pulloa. Itsekin olisin taatusti ostanut, jos olisin ollut palaamassa autolla Seattleen.
Napassa ja yleisemminkin Amerikassa viininmaistelu eroaa eurooppalaisesta meiningistä siinä, että siitä pitää maksaa. Napassa hinta liikkui paikasta riippuen 10-20 dollarin välillä, ja sillä sai periaatteessa maistaa yleensä neljää viiniä. Maksusta huolimatta tunnelma oli varsin rento. Esimerkiksi Trefethenissä maksoimme halvemmasta tuoreiden viinien maistelusta, mutta saimme silti maistaa kahta vuosikertaviiniäkin. Jos tämän tarkoitus oli saada myytyä viiniä, homma toimi meihin hyvin. Rieslingin lisäksi mukaan lähti kaksi Cabernet Sauvignonia (yksi kummallekin), joita on tarkoitus säilyttää pari vuotta ennen avaamista.
Trefthenin jälkeen kierretiin vielä neljällä tilalla. Robert Sinskeyllä viinit eivät suuresti iskeneet vaikka niiden kanssa tarjottiin tarkkaan valittuja pikkupurtavia. Palvelu oli kuitenkin loistavaa, sillä meille suositeltiin mieltymystemme mukaisia viinitiloja. Päädyinkin ostamaan sen toisen Caberneeni jo seuraavalta tilalta, Reguscilta. Tila tuottaa vain 7000 laatikollista viiniä vuodessa. Ostamaani viiniä oli tuotettu 3300 laatikkoa, siis 39 600 pulloa.
Ja hyvä että ostinkin. Tässä vaiheessa aloin nimittäin olla sen verran huppelissa, että yhtään myöhemmin tehdyt ostopäätökset olisivat olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia. Niinpä päätimmekin käydä enää yhdellä viinitilalla, Sterlingillä, jossa koko viininmaistelukokemus oli tuotteistettu sitä myöden, että parkkipaikalta itse tilalle siirryttiin hiihtokeskuksista tutulla kondoolihissillä. Kierros oli toki ihan hyvin tehty; tämä tila oli ainoa jolla näki hieman sitä, miten viinejä valmistetaan. Eivätkä maisematkaan hullumpia olleet. Silti Reguscin kaltaisella pientilalla vieraileminen on aivan eri luokan elämys.
Maisemien ja tunnelman osalta vierailu Napan laaksoon olikin täysosuma. Kalifornialaisten kukkuloiden välinen laakso on varmasti todella kaunis kaikkina vuodenaikoina, mutta syksyn myötä keltaiseksi muuttuneet viinipensaat tekivät maisemista aivan erityiset. Lisäksi viinialueilla on ilmeisesti kaikkialla maailamssa alleviivatun rentouttava ilmapiiri. Päivän kruunasi loistava myöhäinen lounas Calistogassa, ulkoterassilla viinilasin kanssa, tottakai.
San Franciscoon ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa, joten päätimme vielä käydä Golden Gaten pohjoispuolen rinteillä ihailemassa klassisia näkymää, jossa silta on etualalla ja kaupunki taustalla. Ei hullumpaa.
Illallinen syötiin tänäänkin Chinatownissa. San Franciscon Chinatown on kertaikaikkiaan loistava paikka, sillä siellä tuntuu siltä, kuin olisi oikeasti matkustanut ulkomaille. Melkein kaikki ihmiset ovat kiinalaisia, ja kiinan kieltä kuulee paljon enemmän kuin englantia. Aikamme kierreltyämme löysimme ravintolan, jossa ei ollut yhtään ei-kiinalaista. Päätimme korjata asian.
Ensimmäinen maistettu viini oli kuitenkin amerikkalaisittain harvinainen kuiva Riesling Trefthenin viinitilalla. Amerikassa kun Rieslingit ovat omituisella tavalla lähes aina makeita niin että kuiva Riesling on lähes tuntematon käsite. Tämä Riesling olikin niin erinomainen, että kaverini osti heti pari pulloa. Itsekin olisin taatusti ostanut, jos olisin ollut palaamassa autolla Seattleen.
Napassa ja yleisemminkin Amerikassa viininmaistelu eroaa eurooppalaisesta meiningistä siinä, että siitä pitää maksaa. Napassa hinta liikkui paikasta riippuen 10-20 dollarin välillä, ja sillä sai periaatteessa maistaa yleensä neljää viiniä. Maksusta huolimatta tunnelma oli varsin rento. Esimerkiksi Trefethenissä maksoimme halvemmasta tuoreiden viinien maistelusta, mutta saimme silti maistaa kahta vuosikertaviiniäkin. Jos tämän tarkoitus oli saada myytyä viiniä, homma toimi meihin hyvin. Rieslingin lisäksi mukaan lähti kaksi Cabernet Sauvignonia (yksi kummallekin), joita on tarkoitus säilyttää pari vuotta ennen avaamista.
Trefthenin jälkeen kierretiin vielä neljällä tilalla. Robert Sinskeyllä viinit eivät suuresti iskeneet vaikka niiden kanssa tarjottiin tarkkaan valittuja pikkupurtavia. Palvelu oli kuitenkin loistavaa, sillä meille suositeltiin mieltymystemme mukaisia viinitiloja. Päädyinkin ostamaan sen toisen Caberneeni jo seuraavalta tilalta, Reguscilta. Tila tuottaa vain 7000 laatikollista viiniä vuodessa. Ostamaani viiniä oli tuotettu 3300 laatikkoa, siis 39 600 pulloa.
Ja hyvä että ostinkin. Tässä vaiheessa aloin nimittäin olla sen verran huppelissa, että yhtään myöhemmin tehdyt ostopäätökset olisivat olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia. Niinpä päätimmekin käydä enää yhdellä viinitilalla, Sterlingillä, jossa koko viininmaistelukokemus oli tuotteistettu sitä myöden, että parkkipaikalta itse tilalle siirryttiin hiihtokeskuksista tutulla kondoolihissillä. Kierros oli toki ihan hyvin tehty; tämä tila oli ainoa jolla näki hieman sitä, miten viinejä valmistetaan. Eivätkä maisematkaan hullumpia olleet. Silti Reguscin kaltaisella pientilalla vieraileminen on aivan eri luokan elämys.
Maisemien ja tunnelman osalta vierailu Napan laaksoon olikin täysosuma. Kalifornialaisten kukkuloiden välinen laakso on varmasti todella kaunis kaikkina vuodenaikoina, mutta syksyn myötä keltaiseksi muuttuneet viinipensaat tekivät maisemista aivan erityiset. Lisäksi viinialueilla on ilmeisesti kaikkialla maailamssa alleviivatun rentouttava ilmapiiri. Päivän kruunasi loistava myöhäinen lounas Calistogassa, ulkoterassilla viinilasin kanssa, tottakai.
San Franciscoon ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa, joten päätimme vielä käydä Golden Gaten pohjoispuolen rinteillä ihailemassa klassisia näkymää, jossa silta on etualalla ja kaupunki taustalla. Ei hullumpaa.
Illallinen syötiin tänäänkin Chinatownissa. San Franciscon Chinatown on kertaikaikkiaan loistava paikka, sillä siellä tuntuu siltä, kuin olisi oikeasti matkustanut ulkomaille. Melkein kaikki ihmiset ovat kiinalaisia, ja kiinan kieltä kuulee paljon enemmän kuin englantia. Aikamme kierreltyämme löysimme ravintolan, jossa ei ollut yhtään ei-kiinalaista. Päätimme korjata asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti