Tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa siihen. kun kaverini alkoi kuuden maissa tehdä lähtöä kohti Seattlea. Hänellä oli edessä taukoineen ehkä noin 14 tunnin ajomatka, kun taas minulla on nyt edessä noin 14 tuntia lentokoneessa istumista. Kieltämättä tuo autoilu kuulostaisi mukavammalta vaihtoehdolta, vaikka silloin kuudelta sainkin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia.

Kun lopulta olin ylhäällä ja katsoin ulos hotellin ikkunasta, saatoin todeta, että nyt onkin aika lähteä kotiin. Aurinkoiset päivät ovat nimittäin tällä erää täällä ohi kuuluisan sumun työnnyttyä mereltä kaupunkiin. Muutenkin olen palaamassa kotiin hyvillä mielin. Reissupäivät menivät toki suuremmitta koti-ikävittä, mutta tänä aamuna aika ei vain ole meinannut kulua juuri ollenkaan. No, tätä kirjoittaessani on alle tunti lentokoneen lähtöön.