tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Eilisestä VR:n myöhästelystä voisi vielä avautua. Ongelmana oli ilmeisesti vaihderikko Keravan kohdalla. No, sellaistahan sattuu, eikä siinä mitään sen kummempaa. Ärtymystä aiheuttaa se, että tiedotus oli taas normaalia VR:n tasoa. Junaan kuulutettiin vaihderikosta ja kymmenen minuutin viiveestä, mutta mistään muusta ei. Se on outoa, sillä Järvenpään pohjoispuolella kykittiin lopulta paikallaan noin puoli tuntia. Tikkurilan kohdalla sentään näin asemalaiturin näyttötaulusta, kuinka paljon oltiin sillä kohtaa myöhässä. Tätä kun oli pelkän pysähdyksen pituuden perusteella vaikea arvioida, koska Keravan tienoolla mentiin pitkän aikaa todella hitaasti.

Koomisinta kaikessa oli kuitenkin se, että vielä junan ollessa pysähdyksissä sain kaveriltani tiedon, että junat myöhästelevät puolisen tuntia. Tämän kaverini oli saanut selville lukemalla Helsingin sanomia kännykällään. Hesari siis tiesi tilanteen, mutta junan matkustajille VR ei tilannetidotuksia vaivautunut antamaan. Olisivat nyt edes voineet junan liikkeelle lähdettyä kertoa, miten pahasti myöhässä Helsinkiin tullaan. Viimeistään Tikkurilaan mennessä se oli VR:llä todistettavasti tiedossa.

Poikkeustilanteissa toimiminen on VR:llä aivan käsittämättömän kehnoa. Monesti valitetaan myöhästymisten määrää, mutta luulenpa että myöhästymisten määräkin tuntuisi pienemmältä jos myöhästymistilanteissa tieto kulkisi.

Yleensä käytänkin bussia.

Siitä tuleekin mieleeni, että viime päivinä vaivannut epäonni alkaa helpottaa. Tänään kaupungin bussin eteen kolmion takaa paukannut auto ehti juuri ja juuri alta pois, kun bussi jarrutti liinat kiinni ja autoilija älysi kiihdyttää suoraan eteenpäin kerrostalon pihaan.

2 kommenttia:

Illodina kirjoitti...

Huh, johan taalla sattuu ja tapahtuu (viitaten noihin aikaisempiin postauksiisi). Pikaista polven parantumista ja kolarista toipumista. Vaikkei henkilovahinkoja (onneksi) sattunutkaan, niin kylla tuollainen jattaa oman jalkensa, ainakin hetkeksi.
Onnekkaampaa loppusyksya toivotellen :)!

Antti kirjoitti...

Ihmeen kepeällä mielellä sitä tässä keskimäärin on kuitenkin oltu. Röntgenkuvien katsomisen jälkeinen ilo siitä, että polvi ei hajonnut mitenkään pahasti vie kuitenkin voiton kaikesta. Sitä kun ehti jo miettiä, että saako laskettelua ja haikkailua suunnitella seuraavan kerran vasta vuoden päästä.