Eilen istuttiin iltaa University Districtillä. Bussipysäkiltä asunnolle kävellessä saatiin niskaan kunnon raekuuro, ja myöhemmin katseltiin ikkunasta lumisadetta. Siis Seattlessa lunta huhtikuun puolenvälin jälkeen! Mitä ihmettä? Minä olin tilannut kesäkelejä.

No, lumi toki suli Seattlessa heti maahan tultuaan, mutta eipä tarvinnut tänään ajaa kymmentäkään mailia pohjoiseen, niin lunta oli maassa ja ihan kunnolla kanssa. Ja se alue ei ole edes vuorilla. Päivän kohde oli Orcas Island eli yksi San Juanin saariston saarista. Ja kuinka ollakaan, sielläkin oli lunta, vaikka se on paikka jossa sitä ei välttämättä keskellä talveakaan ole. Lämpötila olikin koko päivän vain muutaman asteen plussan puolella. Olin joskus ajatellut, että teen Orcas Islandille keväisen reissun lähes kesäisissä keleissä, mutta nyt tämä meni vähän eri tavalla.

Tiettyä itseppäisyyttä reissussa siis oli. Sääennusteet lupasivat sateista keliä, ja vielä kun lauttamme saapui iltapäivällä saarelle, pilvet roikkuivat niin alhaalla, että hyvä kun lähisaarelle asti näki. Mutta kun oli päätetty reissuun lähteä, niin reissuun lähdettiin. Lounaan aikana pilvet sitten yllätteän repesivät, ja sen jälkeen vietettiinkin loppupäivä auringonpaisteessa. Odottamatonta. Niin odottamatonta, että sitä ei edes oltu osattu toivoa.

Varsinainen kohde oli Moran State Park ja siellä haikki Mount Constitutionin laelle 734 metrin korkeuteen. Haikki alkoi vähemmän mielikuvitusta osoittaen nimetyn Mountain Laken rannasta. Korkeuseroa haikille tuli noin 460 metriä, eli ihan merenpinnan tasolta ei aloitettu. Haikin alkuun saapuessamme oli tunnelma korkealla. Sininen taivas, sininen järvi ja lumipeitteiset puut: olin lähes yhtä innoissani lumesta kuin syksyn ensimmäisillä lumisilla vuoristoreissuilla.

Järven rannasta päästyämme saimmekin sitten olla koko päivän yksin. Kukaan muu ei ollut tänään polkuja kävellyt, ja saimme kyntää kevyttä lumihankea täysin omassa rauhassamme. Pitkästä aikaa siis vain omalla porukalla, mahtavaa. Matkan varrelle osui vielä kaksi pienempää järveä. Lopullinen palkinto Mount Constitutionin laella oli kuitenkin se paras. Hieman suomalaisen näköisen saaristomaiseman backdroppina on lumihuippuisia vuoria, Kaskadit ja Rannikkovuoret Kanadan puolella. Normaalisti Mount Constitutionin huipulle saapuminen voi olla melkoinen antikliimaksi. Sinne kun pääsee myös autolla, joten metsän rauhasta voi joutua yhtäkkiä melkoisen hulinan keskelle. Tänään tie oli kuitenkin lumentulon takia suljettu, joten saimme olla vuoren laella täysin keskenämme.

Paluumatka olikin sitten enimmäkseen pakkopullaa. Kaikkiaan haikille tuli pituutta noin 11,5 kilometriä, ja lumessa rämpiessä siinä meni sen verran kauan, että mitään muuta ei sitten ehdittykään. Eipä Orcas Islandilla juuri muuta taida ollakaan, mitä nyt yksillä vesiputouksilla olisi voinut käydä. Lautan kannelta nähtiin kyllä hieno auringonlasku. Taivaalla oli ihmeellinen kirkas pinkki väri, jollaista en ole kyllä ennen nähnyt.