Tänään kohteina olivat Petrified Forest National Park ja Canyon de Chelly National Monument. Maileja kertyi vain 306 (492 km), yötä ollaan Chinlessä Navajo-heimon mailla. Aamulla Flagstaffissa saatiin reissun tähän mennessä alin lämpötila, -2 astetta. Iltapäivällä sentään tarkeni haikata t-paitasillaan, vaikkei lämpötila yli 20:tä noussutkaan. Etelän aurinko vain on kylmälläkin kelillä lämmin.
Petrifeid Forestilta en paljoa odottanut. Mitään metsäähän siellä ei ole muutamaan miljoonaan vuoteen ollut, vaan siellä vain on iso määrä fossiloituneita puunrunkoja ja pienempiä puunkappaleita. Osassa on hienoja kristallivärejä, mutta harmittavasti suurin osa hienoista puista ehdittiin varastaa ennen kuin alue saatiin suojeltua.
Puiden lisäksi puistossa on paljon värikästä ja raidallista kiveä, josta paikoin tuli mieleen Death Valley. Skaala oli kuitenkin ainakin paria kertaluokkaa pienempi, eikä mikään tehnyt ihan lähtemätöntä vaikutusta.
Canyon de Chelly sitä vastoin teki. Tänne pohjoiseen lähdettiin, koska tuntui siltä, että Southwestin reissu on puutteellinen, jos ei nähdä punaista kiveä. Ja kyllä sitä nähtiinkin, voi veljet mikä paikka.
Paikka tunnetaan ehkä parhaiten Spider Rockista, 200 metriä korkeasta ohuesta kiviparista, joka nousee kanjonin pohjalta lähes sen reunan korkeuteen. Muutenkin kanjoni on aivan todella kuvauksellinen. Päivän parasta antia olikin juuri ennen auringonlaskua tehty haikki kanjonin pohjalle. Silloin kanjonin seinät olivat todella punaiset.
Kanjoni on ollut vuosisatojen ajan intiaanien elinaluetta. Kanjonin seinillä on noin tuhat vuotta vanhoja Pueblojen asumuksia, joita päästiin haikilla ihailemaan aivan läheltäkin. Nykyisin alue on osa Navajojen reservaattia. Navajoja on elossa arviolta 175 000, joista noin puolet asuu täällä reservaatissa. Heillä on omat poliisivoimansa ja oma oikeuslaitoksensa. Tänne tulo onkin vähän kuin tulisi uuteen maahan. Paikallisista tavoistakin on hyvä tietää jotakin jottei tule töpeksittyä. Kieltämättä hieman yllätyin siitä, että on olemassa heimo joka on näin voimissaan. Tuntuu aika pahalta kun ajattelee sitä ikävää ja veristä historiaa joka tähänkin alueeseen liittyy.
Canyon de Chellyssä nähtiin myös vihdoin sellainen komea auringonlasku, joita oli odotettu reissulla nähtävän.
Petrifeid Forestilta en paljoa odottanut. Mitään metsäähän siellä ei ole muutamaan miljoonaan vuoteen ollut, vaan siellä vain on iso määrä fossiloituneita puunrunkoja ja pienempiä puunkappaleita. Osassa on hienoja kristallivärejä, mutta harmittavasti suurin osa hienoista puista ehdittiin varastaa ennen kuin alue saatiin suojeltua.
Puiden lisäksi puistossa on paljon värikästä ja raidallista kiveä, josta paikoin tuli mieleen Death Valley. Skaala oli kuitenkin ainakin paria kertaluokkaa pienempi, eikä mikään tehnyt ihan lähtemätöntä vaikutusta.
Canyon de Chelly sitä vastoin teki. Tänne pohjoiseen lähdettiin, koska tuntui siltä, että Southwestin reissu on puutteellinen, jos ei nähdä punaista kiveä. Ja kyllä sitä nähtiinkin, voi veljet mikä paikka.
Paikka tunnetaan ehkä parhaiten Spider Rockista, 200 metriä korkeasta ohuesta kiviparista, joka nousee kanjonin pohjalta lähes sen reunan korkeuteen. Muutenkin kanjoni on aivan todella kuvauksellinen. Päivän parasta antia olikin juuri ennen auringonlaskua tehty haikki kanjonin pohjalle. Silloin kanjonin seinät olivat todella punaiset.
Kanjoni on ollut vuosisatojen ajan intiaanien elinaluetta. Kanjonin seinillä on noin tuhat vuotta vanhoja Pueblojen asumuksia, joita päästiin haikilla ihailemaan aivan läheltäkin. Nykyisin alue on osa Navajojen reservaattia. Navajoja on elossa arviolta 175 000, joista noin puolet asuu täällä reservaatissa. Heillä on omat poliisivoimansa ja oma oikeuslaitoksensa. Tänne tulo onkin vähän kuin tulisi uuteen maahan. Paikallisista tavoistakin on hyvä tietää jotakin jottei tule töpeksittyä. Kieltämättä hieman yllätyin siitä, että on olemassa heimo joka on näin voimissaan. Tuntuu aika pahalta kun ajattelee sitä ikävää ja veristä historiaa joka tähänkin alueeseen liittyy.
Canyon de Chellyssä nähtiin myös vihdoin sellainen komea auringonlasku, joita oli odotettu reissulla nähtävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti