Päivän ohjelmassa olivat Saguaro National Park ja käynti lounaalla Nogalesissa Meksikon puolella. Yöksi ajettiin Flagstaffiin, ja maileja kertyi vähän kuin itsestään huimat 506 (814 km). Sääpuolella kohdattiin jokin outo kylmä rintama: sekä aamulla motellilta lähdettäessä että alkuillasta motellille tultaessa lämpötila oli vain juuri ja juuri nollan yläpuolella, eikä päivälläkään päästy edes Meksikossa juuri 20 asteen yläpuolelle. Ei Arizonassa pitänyt olla tällaista! Täällä Flagstaffissa on itseasiassa tullut lunta, ja sitä on vielä motellin pihassa isot kinokset.
Päivä aloitettiin Saguarojen eli villin lännen symbolina tunnettujen jättikaktusten parissa kansallispuiston itäpuoleisessa osiossa. Pettymykseksini kaktuksia oli aika harvakseltaan. Komeita ne toki olivat, useita metrejä korkeita ja monihaaraisia. Painoa isoimmilla on kuulemma jopa neljä tonnia. Aika huimaa.
Länsipuoleisessa osiossa kaktusmetsässä oli lopulta sitä tiheyttä mitä kaipasin. Tehtiinpä pieni haikkikin tässä kummassa maisemassa. Tätä ennen oli kuitenkin tehty se Meksikon reissu. Nogales olikin paljon enemmän ihmisille tehty kaupunki kuin oikeastaan yksikään jossa olen USA:ssa tai Kanadassa ollut. Ja paljon mukavamman näköinen, värikästä ja persoonallista ainaisten ketjukauppojen ja -ravintoloiden sijaan. Toki turistien kimppuun hyökkäävät kauppamiehet ovat ikäviä hätisteltäviä, mutta sille nyt ei vain voi mitään. Ja se ruoka jota lounaalla saimme, olihan se aivan loistavaa. Ja ilmaiset tequilat vielä päälle. Tai no oikeastaan alle.
Rajamuodollisuudet menivät todella kevyesti. Meksikoon mennessä ei tunnetusti ole mitään tarkastuksia ennen kuin pidemmällä sisämaassa, mutta eipä tarvinnut USA:n suuntaankaan jonottaa kuin pari minuuttia. Kaikki edellä menevät olivat nimittäin amerikkalaisia tai meksikolaisia, joiden kohdalla papereiden ollessa kunnossa toiminta on ripeää.
Nogalesista Tucsoniin vievällä moottoritiellä ihmettlimme, miten rampin numero voi olla 99 kun koko tien pituus on vain reilu 60 mailia. Sitten huomasimme, että kaikki pituudet ilmoitettiin kilometreissä. Eipä ole moista ennen tullut tässä maassa vastaan. Piti oikein ottaa etäisyystauluista valokuvia.
Päivän ohjelmassa olivat Saguaro National Park ja käynti lounaalla Nogalesissa Meksikon puolella. Yöksi ajettiin Flagstaffiin, ja maileja kertyi vähän kuin itsestään huimat 506 (814 km). Sääpuolella kohdattiin jokin outo kylmä rintama: sekä aamulla motellilta lähdettäessä että alkuillasta motellille tultaessa lämpötila oli vain juuri ja juuri nollan yläpuolella, eikä päivälläkään päästy edes Meksikossa juuri 20 asteen yläpuolelle. Ei Arizonassa pitänyt olla tällaista! Täällä Flagstaffissa on itseasiassa tullut lunta, ja sitä on vielä motellin pihassa isot kinokset.
Päivä aloitettiin Saguarojen eli villin lännen symbolina tunnettujen jättikaktusten parissa kansallispuiston itäpuoleisessa osiossa. Pettymykseksini kaktuksia oli aika harvakseltaan. Komeita ne toki olivat, useita metrejä korkeita ja monihaaraisia. Painoa isoimmilla on kuulemma jopa neljä tonnia. Aika huimaa.
Länsipuoleisessa osiossa kaktusmetsässä oli lopulta sitä tiheyttä mitä kaipasin. Tehtiinpä pieni haikkikin tässä kummassa maisemassa. Tätä ennen oli kuitenkin tehty se Meksikon reissu. Nogales olikin paljon enemmän ihmisille tehty kaupunki kuin oikeastaan yksikään jossa olen USA:ssa tai Kanadassa ollut. Ja paljon mukavamman näköinen, värikästä ja persoonallista ainaisten ketjukauppojen ja -ravintoloiden sijaan. Toki turistien kimppuun hyökkäävät kauppamiehet ovat ikäviä hätisteltäviä, mutta sille nyt ei vain voi mitään. Ja se ruoka jota lounaalla saimme, olihan se aivan loistavaa. Ja ilmaiset tequilat vielä päälle. Tai no oikeastaan alle.
Rajamuodollisuudet menivät todella kevyesti. Meksikoon mennessä ei tunnetusti ole mitään tarkastuksia ennen kuin pidemmällä sisämaassa, mutta eipä tarvinnut USA:n suuntaankaan jonottaa kuin pari minuuttia. Kaikki edellä menevät olivat nimittäin amerikkalaisia tai meksikolaisia, joiden kohdalla papereiden ollessa kunnossa toiminta on ripeää.
Nogalesista Tucsoniin vievällä moottoritiellä ihmettlimme, miten rampin numero voi olla 99 kun koko tien pituus on vain reilu 60 mailia. Sitten huomasimme, että kaikki pituudet ilmoitettiin kilometreissä. Eipä ole moista ennen tullut tässä maassa vastaan. Piti oikein ottaa etäisyystauluista valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti