Varoitan ensimmäiseksi, että tämä blogimerkintä sisältää karkeita yleistyksiä.

Olen huomannut että lähes kaikki amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen yhteiskunnan kummallisuudet voidaan selittää kahdella sanalla: välitön tyydytys. Pidemmin selitettynä: kaikessa toiminnassa on tärkeintä saada välitön tyydytys, pidemmän aikavälin vaikutuksilla ei ole mitään väliä. Tämä pätee monenlaiseen asiaan:

Syöminen: Riittää kun ruoka on hyvää ja tuo siten välittömän tyydytyksen, mutta sillä ei ole niin väliä kuinka terveellistä se on, ja mitä ongelmia on myöhemmin luvassa.

Lainan otto: Otetaan isoja velkoja miettimättä sitä, kuinka kalliiksi velat myöhemmin tulevat. Tärkeintä on saada ostettua tavara heti, mutta sillä ei ole väliä, että velaksi ostettuna tavara maksaa loppujen lopuksi reilusti enemmän kuin mitä se olisi maksanut jos olisi ensin säästänyt rahat.

Vakuuttaminen: Hyväosaisilla on vakuutukset, jotka kattavat kaikenlaiset akuutit tilanteet, mutta asioita ei ole mietitty yhtään sen pidemmälle. Esimerkiksi itselläni on työpaikan kautta vakuutus, joka kattaa lähes kaiken akuutin, mm. loukkaantumistilanteessa missä tahansa maassa lääkärihelikopterikyydin mistä tahansa vuorenhuipulta hoitoon. Jos onnettomuus johtaa työkyvyttömyyteen, korvauksia ei enää tulekaan, ei ainakaan pidempään kuin parin kuukauden ajan. Ilmeisesti juuri kenelläkään ei ole vakuutuksia, jotka kattaisivat pitkäaikaisen työkyvyttömyyden. Itse asiassa jo pitkäaikainen sairastelu voi täällä johtaa henkilökohtaiseen konkurssiin. Ainakin Suomessa tilanne on ihan päin vastoin: ihan kaikkiin akuutteihin tilanteisiin ei ihmisillä yleensä ole vakuutusta, mutta kaikissa kroonisissa ongelmissa on toimeentulo taattu.

Turvallisuus: Esimerkiksi grillihiilissä on sytytysneste valmiina mukana, ja hiilet syttyvät palamaan kun niille hiemankin tulta vilauttaa. Suomessa nämä taitavat olla palovaaran takia kokonaan kiellettyjä, mutta täällä helppoudesta saatava välitön tyydytys painaa vaakakupissa enemmän kuin palovaarasta syntyvä pidemmän aikavälin riski.

Korjaaminen: Rikki mennyttä tavaraa ei korjata. Korjaaminen kun on vaivalloista ja siinä voi mennä aikaa ihan hukkaan, eikä tavara myöskään ole korjauksen aikana käytössä. On paljon helpompaa hakea heti kaupasta uusi tavara tilalle.

Näitä olisi helppo keksiä lisää, mutta idea varmaan kävi jo näistäkin ilmi.

Toisaalta on tässä amerikkalaisessa mentaliteetissa hyvätkin puolensa. Amerikkalainen elää aina hetkessä, ilman huolta huomisesta. Suomalainen tuntuu aina odottavan jotakin, jotakin edessä olevaa elämän virstanpylvästä jonka jälkeen kaikki on paremmin, mutta jolloin todellisuudessa siirrytään jo odottamaan jotakin uutta. Elämä taitaa kuitenkin olla mukavampaa jos osaa nauttia siitä missä on. Samaan aikaan suomalainen pelkää usein pahinta ja varautuu pahimman mukaan. Ei sekään aina taida se paras tie olla, koska harvoin se pahin toteutuu. Huolestuneena on ikävä elää.

Tästä muuten tuleekin mieleen Ultramariini -yhtyeen t-paita, jossa lukee "Olen aina huolissani". Se kuvaa minusta hyvin suomalaista mielenlaatua. Tuo paita päällä saa kyllä kaupungilla liikkuessa yleensä juttuseuraa.

Tähän liittyy jollakin tavalla toinenkin oivallukseni. Luulen että amerikkalainen eroaa eurooppalaisesta siinä, että amerikkalainen on valmiimpi maksamaan mukavuudesta ja mukavuuksista. Siitä syystä monet "turhat" mukavuusasiat ovat täällä tulleet yleisiksi paljon Eurooppaa aiemmin. Paras esimerkki on varmaankin autojen automaattivaihteisto. Uudempana asiana tulee mieleen teräväpiirtotelevisio, joka on täällä ollut muutamalla miljoonalla ihmisellä arkipäivää jo vuosia (nykyisin käyttäjiä on toki jo kymmeniä miljoonia). Lisäksi täällä on yleisesti käytössä kaikenlaisia pikkuvimpaimia, joita eurooppalainen helposti vähän paheksuvastikin ylenkatsoisi ja pitäisi turhina: motorisoituja tölkinavaajia, paineilmalla toimivia viinipullon avaajia ja sen sellaista. Näihin asioihin kyllä varmaankin vaikuttaa sekin, että täällä on isompi yhtenäinen markkina-alue, jolloin turhemmallekin tavaralle on markkinansa.