Olen siellä sun täällä kommentoinut amerikkalaista liikennekäyttäytymistä. Koska asia ei ole yksiselitteisesti niin, että täällä asiat olisivat huonosti, ajattelin kirjoittaa asiasta ihan oman blogimerkinnän. Amerikkalaiseen liikennekäyttäytymiseen tuntuu kuuluvan muutamia periaatteita:

1) Tyhjä tila pitää täyttää. Jos edellä ajavaan on suuri etäisyys, edellä ajava on otettava kiinni, vaikka sitten reilulla ylinopeudella jos ei muuten onnistu. Samoin jos jollakin kaistalla pääse edemmäs kuin omalla, sinne pitää ajaa riippumatta siitä pitääkö sen takia pian vaihtaa takaisin alkuperäiselle kaistalle. Myös hirveässä ruuhkassa kaupunkiajossa.
2) Vilkkua pitää kunnioittaa. Jos joku laittaa vilkun kaistanvaihdon takia päälle, tälle pitää antaa tilaa. Yhdessä ykkösen kanssa tämä toimii niin, että jos ruuhkassa oikeanpuoleinen kaista on tukossa, mutta vasemmalla pääsee ajamaan vaikka 30 metriä edemmäksi, voi aivan hyvin vaihtaa vasemmalle kaistalle, ajaa sen 30 metriä, ja vaihtaa takaisin oikealle kaistalle. Tilaa siis annetaan tällaisillekin sikailijoille.
3) Villkua on ihan turha käyttää jos ei tarvitse pyytää toista autoilijaa antamaan tietä. Olisi se silti usein kiva tietää, että toinen aikoo kääntyä. Tämä onkin aiheuttanut muutamia läheltä piti -tilanteita, kun olen olettanut päätiellä ajavan vilkuttoman auton jatkavan suoraan, mutta se onkin kääntynyt tielle, jolta olen ollut itse liittymässä päätielle.
4) Taustapeili on aivan turha. Ei ole mitään syytä tarkkailla mitä takana tapahtuu ennen kuin on itse vaihtamassa kaistaa. Ohituskaistan tukkiminen on aivan normaalia toimintaa. Olen ajanut lukemattomia maileja ohituskaistalla hituroivan takana.
5) Ajokelin ei pidä vaikuttaa ajonopeuteen. Vaikka sataisi niin, että näkyvyys putoaa muutamaan kymmeneen metriin, nopeutta on aivan turha alentaa. Eikä ajovalojakaan välttämättä tarvita.
6) Hiekkatiellä ei voi ajaa yli neljääkymppiä (km/h). Mieluiten ei niinkään kovaa.

Suomalaisen ajotavan pahin ongelma on minusta se, että terveen järjen käyttö ja joustavuus puuttuvat lähes kokonaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jos haluaa vaihtaa kaistaa, vilkun päällelaittaminen on Suomessa vihoviimeinen virhe. Halutulla kaistalla ajavilla on etuajo-oikeus, ja he kyllä pitävät oikeudestaan kiinni. Sama koskee myös tielle liittymisiä. Amerikassa on oikeasti se hyvä puoli, että tilaa tarvitsevalle annetaan tilaa riippumatta siitä onko tätä pakko tehdä. Nähdään että jos joku ei tilaa anna, ei toinen pääse ikinä eteenpäin. Onhan tämä Suomessakin hieman yleistynyt, eikä toki tarvitse mennä Ruotsia pidemmälle jotta tilanne on suunnilleen sama kuin täällä. Pahoissa ruuhkissa ajo on Amerikassa kuitenkin Suomeen verrattuna suorastaan nautinto.

Olen miettinyt, että tämä ero voisi johtua siitä, että Suomessa kaikki saavat erittäin hyvän opetuksen autokoulussa. Siellä opitaan säännöt tarkkaan, ja säännöistä sekä etenkin omista oikeuksista opitaan myös pitämään kiinni. Amerikkalainen ajaa enemmän tervettä järkeä käyttäen kuin liikennesääntöjä miettien. Joskus se on hyvä juttu, joskus ei. On hyvä että tietä annetaan, vaikka tietä antavalla olisi etuajo-oikeus, mutta välillä tulee vähän turhankin jännittäviä tilanteita kun toisilla on sitä tervettä järkeä hieman enemmän kuin toisilla. Täällä täytyykin omaksua defensiivinen ajotapa ja kaikissa tilanteissa olettaa, ettei kukaan toimi liikennesääntöjen mukaisesti.

Jokatapauksessa se on hyvä, että Suomessa opetetaan autokouluissa ennakoivaa ajotapaa. Se täältä tuntuu kokonaan puuttuvan. Nörttinä on pakko muotoilla tämä niin, että täällä autoilijat harrastavat ahnetta optimointia ja saavuttavat usein hyötyfunktion globaalin maksimin sijasta lokaalin maksimin. Ennakoivalla ajotavalla voidaan päästä sinne globaaliin maksimiin.