Aamulla vuokrattiin kahden istuttava merikajakki, lyötiin se auton katolle ja lähdettiin Kealakekuan lahdelle. Takakonttiin heitettiin snorklauskamat. Melottavaa oli mailin verran lahden poikki, ja perillä Captain Cookin monumentilla odotti akvaariomaisemat: uskomattomia värikkäitä kaloja ja hienoa korallia täysin kirkkaassa vedessä. Ei voi käsittää miten hienoa oli. Kaloja oli muuten sitten paljon.

Aurinko paistoi ilman pilvien häirintää, kunnes yhtäkkiä alkoi tuulla ja kovaa. Snorklata ehdittiin täydellisessä kelissä, mutta paluumatkasta tuli jännittävä. Jo mennessä olivat aallot hieman mietityttäneet, mutta nepä eivät olleetkaan vielä mitään. Nyt iski parimetristä aaltoa, ja kajakki hörppi jatkuvasti vettä. Vaan hyvin päästiin perille, on ne merikajakit vaan aika vempeleitä. Moottorivenettä en olisi niissä aalloissa uskaltanut ajaa.

Melonnan jälkeen oltiinkin aivan poikki, joten käytiin enää vain katsomassa havaijilaista temppeliä, ja loppuaika vietettiin Hapuna Beachilla aalloissa pomppien ja nurtsilla loikoillen. Täysin alkuperäisessä kunnossaan säilynyt temppeli oli aika vaatimaton kivikasa sihen nähden että se oli peräisin 1790-luvulta. Se antoi vähän perspektiiviä siihen, millaista täällä oli ennen valkoisen miehen tuloa. Se ensimmäinen valkoinen mies oli muuten Kuninkaallisen laivaston kapteeni Cook, joka vuonna 1779 sai Kealakekua Bayllä surmansa polynesialaisesta nuolesta.