Syvä huokaus. Kuuntelin juuri Scandinavian Music Groupin uuden Missä olet laila? -levyn. Mestariteos. On se.
Pitkään ja hartaasti odotetun levyn kuunteleminen on aina jännittävä kokemus. Mitä jos levy ei vastaakaan odotuksia? Mitä jos se onkin ihan huono? Mitä jos keikoilla kullut ja hyvältä tuntuneet kappaleet on onnistuttu pilaamaan? Kun ensisoinnut alkavat kuulua, tuntuu epätodelliselta että tässä sitä ajatuksen tasolla pitkään olemassa ollut levyä nyt sitten kuunnellaan. Ihan oikeasti kuunnellaan. Tässä on se ensikosketus musiikkiin, josta toivoo tulevan osa itseään, ja alle tunnin päästä on joko syvästi koskettunut tai syvästi pettynyt. Ei voi kuin laittaa aistit ammolleen. Näistä elämyksistä pitää ammentaa täysillä. Näitä ei monta elämän mittaan osu.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
2 kommenttia:
Sut olis haastettu taas.
(Taidat kohta laittaa mulle porttikiellon tanne...)
Äläs ny, haasteet on minusta ihan hauskoja. Olen vaan omassa kaveriporukassani tietääkseni ainoa joka on blogosfäärissä liikkeellä kaveriporukan blogien ulkopuolella, niin en oo niitä viitsinyt haastaa, ja toisaalta seuraan niin pientä määrää blogeja että niiden pitäjät on jo yleensä haastettu siinä vaiheessa kun saan itse vastattua haasteeseen.
Niin että kyllä mää tähänkin taas mielelläni vastaan kunhan kerkeen.
Lähetä kommentti