Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Akateemisella työpaikalla on jatkuvasti joku tulossa tai lähdössä. Meidän ryhmässä lähtijöitä on tapana muistaa vähintään ryhmän yhteisellä lounaalla, ja se on oikein mukavaa se. Lähtijä saa aina myös kaikkien ryhmäläisten ja muiden lähimpien työkavereiden signeeraaman kortin. Suomessa näihin yleensä riittää nimi, mutta täällä kaikki kirjoittavat henkilökohtaiset terveisensä. Sekin on periaatteessa ihan mukava tapa, mutta ei oikein sovi tällaiselle jurolle suomalaiselle. Aina pitäisi keksiä jotakin syvällistä sanottavaa, ja näissä on jokseenkin vaikeaa olla omaperäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
He, minusta taas nimenomaan suomalaisena se omaperäisen tervehdyksen kirjoittaminen korttiin on tosi helppoa! Ei muuta kuin suomeksi lause, oli se sitten Hyvää syntymäpäivää, tai Kaikkea hyvää jatkoon... Näin olen täällä meidän työpaikalla tehnyt, ja ovat tykänneet! Ja sitä paitsi, muutkin ovat alkaneet matkia minua, just viime synttärikortissa huomasin yhden ruotsin- ja yhden saksankielisen tervehdyksen. Meiltä löytyy myös alunperin ranskan- ja norjankielisiä, ainakin, joten seuraavassa kiertävässä kortisa on varmaan jo vielä useammalla kielellä, jos tämä tapa näin hyvin leviää. :)
Hauska idea. Täytyypä koittaa ensi kerralla, varsinkin kun seuraava lähtijä on luultavasti eurooppalainen.
Lähetä kommentti