Lauantain haikilla selvisi sattumalta jotakin perin epämiellyttävää amerikkalaisen työnantajani palkkapolitiikasta. Työkaverini kertoi kaveristaan, joka tekee post-doccia New York Cityssä. Totesin että siellä varmaan järkevän hintaisen asunnon hankkiminen on hankalaa, ja minulle kerrottiin että hän maksaa varsin keskinkertaisesta kämpästä 1500 dollaria kuussa. Totesin, että siellä varmaan sitten maksetaan parempaa palkkaa, johon sain vastaukseksi että tottakai, saa näin-ja-näin-paljon. Muuten hyvä, mutta kun tuo näin-ja-näin-paljon on juuri se mitä minulle täällä maksetaan.

Olin jotenkin kuvitellut, että koultustasoon ja tieteenalaan nähden surkea palkkani johtuu siitä, että olen töissä paikassa, jossa suurin osa porukasta on biologeja. Biologit kun saavat, niin väärin kuin se onkin, yleisesti paljon heikompaa palkkaa kuin tietoteknisen koulutuksen saanet. Ajattelin siis saavani "biologin palkkaa". Vaan ei, näköjään heillä on tilanne vielä surkeampi. Me kaikki olemme aloittaneet alle vuosi sitten post-doccina samalla työnantajalla, eli kaikki saamme vielä lähtöpalkkaamme. Meillä kaikilla on sama koultus, mutta kahdella se on biologiasta ja kahdella tekniikasta. Ja palkka on siis näemmä ihan eri tasolla, ilmeisesti tekniikan ihmisillä noin 50 prosenttia suurempi. Maailma ei ole reilu.

Tietenkin on myös niin, että vaikka haluaisimme, emme voi vuoden alussa minun palkkarahojeni vapautuessa palkata samoilla rahoilla ohjelmoijaa. He kun saavat minuun nähden vähintään kaksinkertaista palkkaa, vaikka työ on rutiininomaisempaa ja koulutustaso selvästi alempi. Rahalle persompi ihminen voisi miettiä, että olisin nyt kiinni noissa rahoissa, jos vain olisin viisi vuotta sitten diplomi-insinöörinä valinnut toisen uran. En kylläkään usko, että olisin silloin yhtä tyytyväinen elämääni kuin nyt olen.