Kolmas Yellowstonen päivä keskittyi geotermisiin ilmiöihin. Old Faithfulin purkautuminen nähtiin kaksi kertaa, ja täytyy todeta, että siinä ei ole maineen veroista muu kuin se, että se suihkuaa usein ja ennustettavasti. Muuten se on aika vaisu, ainakin näin kylmällä kelillä kun vesi ei juuri vesihöyrystä erotu.
Ainoana muuna isona geysirinä nähtiin Daisy, joka olikin vallan upea. Daisy purkautuu 110-240 minuutin välein 3-5 minuutin ajan, joten meillä kävi melkoinen tuuri, kun onnistuimme näkemään sen ilman odottelua. Toki meillä oli ennustettu purkautumisajankohta tiedossa, mutta aikaikkuna on tosiaan aika suuri. Minkään muun geysirin kanssa ei vastaavaa tuuria käynyt, eikä meillä ollut nyt halua jäädä tuntikausiksi päivystämään.
Muutoin nähtiin jos jonkinlaista sihisevää, porisevaa, kuplivaa, loiskivaa ja höyryävää allasta. Ja ne värit, voi veljet. Kaikkea sitä bakteerit aikaan saavat.
Geotermisten alueiden lisäksi nähtiin Lake Yellowstonen maisemia, jotka olivat paikoin kuin suoraan Suomesta. Täällä reilussa parissa kilometsissä kun puut ovat vastaavalla tavalla kitukasvuisia. Auringonlasku oli kyllä valtavan upea. Yöksi ollaan menossa telttaan. Ulkona on nyt pari lämpöastetta.
Kolmas Yellowstonen päivä keskittyi geotermisiin ilmiöihin. Old Faithfulin purkautuminen nähtiin kaksi kertaa, ja täytyy todeta, että siinä ei ole maineen veroista muu kuin se, että se suihkuaa usein ja ennustettavasti. Muuten se on aika vaisu, ainakin näin kylmällä kelillä kun vesi ei juuri vesihöyrystä erotu.
Ainoana muuna isona geysirinä nähtiin Daisy, joka olikin vallan upea. Daisy purkautuu 110-240 minuutin välein 3-5 minuutin ajan, joten meillä kävi melkoinen tuuri, kun onnistuimme näkemään sen ilman odottelua. Toki meillä oli ennustettu purkautumisajankohta tiedossa, mutta aikaikkuna on tosiaan aika suuri. Minkään muun geysirin kanssa ei vastaavaa tuuria käynyt, eikä meillä ollut nyt halua jäädä tuntikausiksi päivystämään.
Muutoin nähtiin jos jonkinlaista sihisevää, porisevaa, kuplivaa, loiskivaa ja höyryävää allasta. Ja ne värit, voi veljet. Kaikkea sitä bakteerit aikaan saavat.
Geotermisten alueiden lisäksi nähtiin Lake Yellowstonen maisemia, jotka olivat paikoin kuin suoraan Suomesta. Täällä reilussa parissa kilometsissä kun puut ovat vastaavalla tavalla kitukasvuisia. Auringonlasku oli kyllä valtavan upea. Yöksi ollaan menossa telttaan. Ulkona on nyt pari lämpöastetta.
12 kommenttia:
Upeita kuvia olet taas napannut! Eikos ollutkin aika mainio paikka. Me oltiin siella vain yksi paiva ja se oli kylla vahan liian lyhyt aika, niin paljon nahtavaa siella on. Hyva etta te alysitte olla vahan pitempaan.
Upea paikka, upeita kuvia.
Kiitos! Ilmeisesti kiertelitte omalla reissullanne monissa muissa paikoissa kuin Yellowstonessa? Kun muistelen että sanoit teidän käyttäneen siihen useamman päivän. Mitä kaikkea siis teitte?
Meillä tosiaan oli tosiaan sellainen reissu, että matkalla ei juuri mitään tehty. Menomatkallahan siis yöunta tuli viitisen tuntia, paluumatkalla sentään enemmän.
Me jaatiin roikkumaan vahan sinne sun tanne. Ensin hengailtiin Winthropissa, sitten yovyttiin Spokanessa, ihmeteltiin Montanan eramaita, yovyttiin Bozemanissa, josta aikaisin aamulla Yellowstoneen. Sielta hyvin myohaan yoksi Idaho Fallsiin, josta Craters of the Mooniin, sitten yoksi Boiseen josta Multnomah Fallsille ja sielta sitten yoksi Portlandiin ja sitten himaan. Me pysahdeltiin syomaan kivoihin rafloihin ja kuvaamaan joka tilaisuuden tullen ja muutama patokin kaytiin ihmettelemassa. Mutta meilla oli mukana kaksi mukulaa ja mufa, eika ollut kiirusta mihinkaan.
Juu, onhan se helppoa vain ajaa kun on kaksin matkassa, ja kuskia voi vaihtaa parin tunnin välein. Ei tule kitinää takapenkiltä.
Winthropissa olenkin käynyt: hassu paikka, ehdottomasti reissun arvoinen. Yhdistittekö siis samaan reissuun North Cascades National Parkin vai poikkesitteko Winthropissa etelän kautta? Muutenkin kaikki luettelemasi paikannimet ovat tuttuja, ja useimmissa olen käynytkin.
Craters of the Moon osui kieltämättä harmittavan lähelle paluureittiä. Miten kommentoisit sitä? Onko se vielä käymisen arvoinen jos on käynyt Newberryn laavakentillä?
Mekin muuten syötiin joka kerta oikeassa ravintolassa jonkin kaupungin keskustassa (tai Yellowstonessa), ja jätettiin pikaruokaketjut kokonaan väliin tällä reissulla. Se kyllä tekee reissusta aina paremman. Mammothin hampurilaisravintola oli ainoa varsinainen pikaruokapaikka jossa söimme, mutta en nyt sitä pitänyt pahana kun ikkunoista kuitenkin näkyi hirviä.
Me mentiin North Cascades Highwayta eli kiivettiin vuorten yli Winthroppiin.
Craters of the Moon oli mainio paikka ja mieleenpainuva. Tieda sitten johtuiko tama siita, etta emme sita ennen olleet nahneet mitaan vastaavaa tai paikan ainutlaatuisuudesta, vai ehka seka etta, mutta kaymisen arvoinen se kylla todellakin oli. Sita, etta kannattaako sinne asti menna ihan vain sen takia, on varmaan maku asia, mutta jos toisen kerran satut hollille, kannattaa kylla poiketa.
Esimerkiksi Obsidian flow Newberrylla oli paljon pienempi alue kuin Craters of the Moon. Moonissa oli silmankantamattomiin perunapellon nakoista laavakenttaa luolineen ja hillittomia asfalttimurenan nakoisesta laavakuonasta rakentuneita korkeita kukkuloita, joiden paalle sai kiiveta maisemia ihailemaan. Itseani hammastytti suuresti alueen laajuus ja sen mahtavat mustat ja harmaat varit. Kontrasti herkkien kukkien ja niiden kasvupaikkana toimivan mustan laavamassan valilla oli dramaattisen kaunis. Pakko oli myos taas kerran ihmetella sita voimaa joka moisen massan kaikkine villeine variaatioineen oli maan paalle tyontanyt. Hurjaa. Ma tykkasin.
Juu eli siis sen kansallispuiston läpi siis. Hieno paikka minusta. Olin siellä tänä keväänä suunnilleen heti kun se aukesi. Oli vähän pilvistä, mutta eipä tuo pahasti haitannut.
Craters of the Moon kyllä kuulostaa tuon perusteella aika jännältä. Voi tosin olla, että ensi kesänä olen jo muualla, joten ainakin kukat jäävät siellä näkemättä. Talvella saattaisin olla menossa Sun Valley'in laskettelemaan, mutta taitaa silloin olla Kuukraaterit suljettu. Reissu Glacier National Parkkiin on mahdollisesti syys-lokakuulle suunnitteilla, mutta eipä tuo silloinkaan ihan reitille osu.
No, kaikkeahan ei ehdi nakemaan vaikka kuinka yrittaisi. Aina tuntuu jotain jaavan nakematta. Paljon sa oletkin jo ehtinyt, vaikket tuon kauempaa ole taalla viela ollut =).
Tuon hyväksyminen on kyllä avain stressin vähentämiseen. :-)
Myöhästynyt kommentti. Me ollaan oltu Skotlannissa kolme vuotta, ja edelleen on hurjasti näkemättä - ja tämä on kuitenkin hitusen pienempi maa kuin Ameriikka. Nälkä kasvaa syödessä, QED.
L
Euroopassa kiinnostava nähtävä tuntuu olevan tiheämmässä. Mistähän se johtuu?
Pienellä alueella paljon jälkiäjättänyttä historiaa.
L
Niin totta. Euroopassa se kiinnostava nähtävä on paljon useammin ihmisten aikaansaamaa kuin täällä. Luonto ei ole rakentanut yhtä tiheään kuin ihminen.
Lähetä kommentti