Aamulla oli pari pakkasastetta. Niinpä herätyskellon soittamisesta auton liikkumiseen kului vain 26 minuuttia. Minuutit tosin tuntuivat teltasta poistumisen jälkeen todella pitkiltä. Teltassa kun oli sentään hieman lämpimämpää kuin ulkona.

Aikainen herätys sopi kyllä hyvin päivän suunnitelmaan. Se kun oli ajaa etelän kautta Grand Teton National Parkin läpi ja kohti Seattlea. Tetoneilla tietenkin kierrettiin läpi kaikki mahdolliset näköalapaikat, mutta silti puisto oli kolmeen mennessä nähty sikäli tyydyttävästi, että oli mukava työntää nokka kohti kotia, ja toivoa että päästäisiin mahdollisimman lähelle.

Tetonit täydensivät Yellowstonen reissun mainiosti. Yellowstonessa ei ole mitenkään erityisen hienoja vuoristomaisemia, mutta Tetonit ovat ehkäpä hienoin vuorijono jonka olen nähnyt. Niistä korkein, Grand Teton, kohoaa 4197 metriin, ja vuorijono on jatkuvasti aivan tien vieressä. Haikkaillakin olisi kai voinut, mutta eipä siihen edelleenkään olisi ollut energiaa. Sanoisin, että tämä kolme päivää Yellowstonessa ja neljäs Tetoneilla on se minimimittainen reissu, joka kannattaa tehdä. Lisäpäivät voisi käyttää rennosti ottamiseen, haikkailuun tai geysirien purkautumisen kyttäilyyn.

Paluumatkalle oli kaksi reittivaihtoehtoa: pohjoisen kautta pääasiassa samaa reittiä jota olimme tulleet tai sitten etelän kautta Idahon läpi. Pitkällisen arpomisen jälkeen päädyimme jälkimmäiseen: se tuntui nopeammalta, ja viime kesän reissulta tuttu Boise tuntui hyvältä illalliskaupunkitavoitteelta. Boise on Idahon osavaltion isoin kaupunki, jossa on vain noin 200 000 asukasta. Sen keskusta koostuu muutamasta kadusta, jotka ovat täynnä ravintoloita, pubeja ja kahviloita. Se on siis ihan oikea kaupunki; oikein varsinainen keidas, sillä muuten satojen mailien säteellä on vain maaseutua ja erämaata. Nyt vietimme kaupungissa oikein virkistävän illallistunnin yhdeksän ja kymmenen välillä. Tämän jälkeen jaksoimme vielä ajaa parin tunnin päähän Baker Cityyn Oregonin puolelle.