Työpaikan lounashuoneen kahvinkeitin vaihdettiin viime viikolla kahviautomaattin, enkä ole lainkaan tyytyväinen muutokseen. Täytynee antaa asiasta palautetta, sitä kun on oikein pyydetty. Suurin syy tyytymättömyyteeni on se, että vanha kunnon kahvinkeitin loi tiettyä yhteisöllisyyttä. Tapana kun oli, että kahvia oli aina tarjolla, ja se joka huomasi pannun olevan tyhjä, laittoi uuden erän tippumaan. Uusi kone on kylmä ja kalsea. Tosin se, että se ei ole oikein toiminut, on luonut yhteisöllisyyttä, sillä koneen ympärillä on nyt yhdessä kiroiltu. Lisäksi sen erikoiskahvit ovat olleet pettymys, muunmuassa latte maistuu lähinnä lämmitetyltä maidolta. Espressoa koneesta ei ole koko aikana saanut. Olenkin päättänyt antaa koneelle vielä yhden mahdollisuuden: ehkä lattesta tulee hyvää, jos mukiin ottaa ensin espresson alle. No, siltkin tuo kone on kylmä ja kalsea. Kahvipannua on ikävä. Ei leipomon kahvilassakaan raaski käydä ostamassa kolmen taalan latteja kuin korkeintaan kerran päivässä.