Olen taas aivan innoissani. Esimieheni halusi lähettää minut Washington DC:hin konferenssireissulle, vaikka minulla ei ole siellä edes omaa paperia. Suomalaisen julkisen sektorin virkamatkakulttuuriin tottuneena olin aivan ällikällä lyöty: voiko näin muka tehdä? Olisin reissusta aivan innoissani jo pelkästään tieteelliseltä kannalta, muttä tämä ei jääkään siihen. Soitin näet ystävälleni (sille joka oli samalla luokalla lukiossa), ja selvisi että hän asuu edelleen siellä – kahden korttelin päässä konferenssihotellissa. Asun tietenkin ystävälläni, joten reissu on työnantajalle halpa, tieteelliseti kiinnostava ja sosiaalisesti aivan yliveto. Eipä olla taas nähtykään varmaan pariin vuoteen.