Aurinko nousee Seattlessa, ja jetlag pitää minut hereillä. Keskustan pilvenpiirtäjät tuossa järven toisella puolella näyttävät jotenkin epätodellisilta. On vaikea käsittää että olen taas täällä. Isäntäperheen makuuhuoneesta kuului juuri vauvan ensimmäinen aamuparkaisu, joten eikä hekin kohta nousevat.

Ehdin eilen lentokentältä kotitalolleni viime hetkellä ennen kuin talon manageri ehti päättää työpäivänsä. Niinpä mulla on jo avaimet omaan asuntoni, joka vaikuttaakin tosi kivalta kaksiolta. Tämän kavereiden asunnon kaltaista järvi- ja keskustanäkymää ei ole, mutta parveke on kumminkin. Lisäksi astianpesukone on sellaista luksusta, jota mulla ei ole ennen Amerikassa ollut. Parasta on kuitenkin asunnon sijainti. Se on viimekesäisen työmatkan puolessa välissä, ja työpaikan lisäksi kaikki muutkin paikat jossa tapaan käydä ovat hieman viimekesäistä lähempänä. Kaikkialle pääsee siis polkupyörällä, ja nyt moneen paikkaan jopa kävellen. Auton ostaminen siintää silti mielessä.