Niin se matka alkoi. Hyvä puoli väliaikaisesti ulkomaille muuttaessa on se, että kaikessa lähtökiireessä ei ehdi paljoa ajatella sitä, että joutuu jättämään läheiset, kaverit ja rakkaat ympyrät pitkäksi aikaa. Tänään lähtöstressi purkautui äidin ja isän seurassa linja-auton vieressä kun kaikki oli valmista ja kiire ohi: siinä kyllä kaikki portit aukesivat. Onneksi tiedän, että myös Seattlessa odottaa hyviä asioita: ystäviä, viime kesänä rakkaiksi tulleita paikkoja sekä uusia elämyksiä – ja suunnilleen kummipojan ikäinen suomalainen taapero, jonka seura toivottasti nytkin lievittää ikävää edes vähän.

Äiti ja isä, kiitos kaikesta avusta. Ilman teitä tästä ei olisi tullut mitään. Olette maailman parhaat vanhemmat.