perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Olipas kurja päivä. Homma lähti menemään pieleen kun en herännyt herätyskelloon, vaan nousin sängystä vain reilun puoli tuntia ennen kuin oli aivan pakko olla töissä. Jotenkin ihmeellisesti onnistuin kuitenkin olemaan autossa niin, että ehtisin työpaikalla jopa lyhyesti tutustua kokouksen papareihin ennen sen alkua.

Matkalla meinasi tulla peltiromua, kun Hervannan valtaväylällä moottoritien liittymästä meinattiin liittyä liikenteeseen niin että minulta oli loppua vapaa tie edestäni. Lyhyellä hieman reilummalla jarrutuksella siitä selvittiin, eikä takana oleva autokaan näyttänyt suuressa hädässä olevan vaikka ajoikin aivan törkeän lähellä perääni. Pitkiä valoja se väläytti, mutta en ajatellut siitä sen kummempaa. Ajattelin vain mielessäni, että olisin kyllä jarruttanut kovempaa ja pidempään jos ei olisi ollut autoa takana.

Työpaikan parkkipaikalle parkkeerattuani huomasin, että sama auto oli takanani, ja kuski rullasi ikkunaa alas. Kaveri halusi tiedustella, mikä minun ongelmani on. Totesin, että täytyyhän sitä jarruttaa jos on tulossa kiilatuksi. Siihen tämä idiootti totesi että eihän minun edessäni ollut ketään. No ei ollut ei kun lopulta se kiilausta aikonut älysi olla tulematta alle, mutta mistäs sen ennakkoon voi tietää. Tähän kaveri sitten jatkoi että oli vähällä ajaa perääni ja että hänen peräänsäkin meinattiin ajaa, mihin sitten totesin että kyllä oli tosiaan aivan liian pienet turvallisuusvälit. Milläköhän ihmeen logiikalla tämä sankari kuvitteli, että peräänajo olisi ollut minun vika? No, tässä vaiheessa homma meni sitten jo aivan absurdiksi, kun pöytään lyötiin syytös että olisin ajanut kisaa tämän perässä ajaneen kanssa. Siihen vastaukseni oli "mitä ***tua?" ja homma alkoi mennä puolin ja toisin huudoksi.

Ilmeisesti sankarikuskia oli harmittanut, että ajoin ohituskaistalla vain lievää ylinopeutta, siis aivan liian hitaasti hänen makuunsa. Tästä syystä piti sitten ajaa aivan puskurissa kiinni. Ja ilmeiseti tämä kisan ajaminen tarkoitti sitä, että en antanut tilaa siirtymällä oikealle kaistalle. Usein kyllä väistänkin näitä Hervannan valtaväylällä yleisiä kaahareita, mutta silloin kun on itselläkin hieman kiire, ei viitisisi siirtyä ajamaan alle 60 km/h oikealle kaistalle vain siksi että joku haluaa ajaa satasta 70 km/h rajoitusalueella. Ja tosiaan, ilmeisesti tämä kaveri oikeasti kuvitteli, että jarrutin vain protestoidakseni sitä miten lähellä perääni hän ajoi. Ei se kyllä tainnut lopultakaan uskoa, että edessäni oli oikea vaaratilanne.

Niin että siinäpä oli hieno alku päivälle. Töissä tulleista potutuksista en viitsi näin julkisesti sen enempää kertoa, mutta ei siellä nyt mitään niin vakavaa tullut mitä ei sauna ja muutama olut parantaisi.

Ei kommentteja: