Tänä vuonna kuuntelin joulurauhan julistuksen takavuosien tapaan autossa matkalla joulunviettopaikalle. Vähän kaikki meni jouluaattoaamun ajoituksissa pieleen, ja sitten vielä aivan pikaiseksi aikomani kauppareissu pitkittyi muutamilla tärkeillä ostoksilla, muun muassa sekametelisopan hedelmien ostamisella. No, ehkäpä asiaa ei olisi auttanut vaikka kauppareissu olisi lyhyempikin ollut. Joka tapauksessa sain kaupan pihalla autoradion päälle noin 10 sekuntia ennen kuin varsinainen joulurauhan julistus alkoi kirkonkelloilla ja tutulla torvisoitolla. Jumala ompi linnamme jäi siis kuulematta aivan viimeisiä säkeitä lukuunottamatta.

Joulurauhan julistus ja sen perään Ylen Ykkösellä aina soiva Taas kaikki kauniit muistot saa minut aina liikuttuneeseen tilaan. Kai siinä on se, että tämä yhdistelmä on tuttu varhaisesta lapsuudesta asti. Vahvistin Wikipediasta käsitykseni siitä, että Ylen Ykkönen on soittanut juuri tämän kappaleen joulurauhan julistuksen jälkeen joka vuosi jo vuosikymmenten ajan. Tarkka perinteen alkuvuosi on 1955, ja tämä se on kyllä hieno perinne. Esitettävä versio ei toki ole joka vuosi ollut sama. Sulo Saaritsin versio 1960-luvulta on ehkä se perinteisin (vaikkei tietysti alkuperäisin), mutta ei tänä vuonna esitetty 1980-luvun versiokaan huono ole.

Joulua vietettiin koko lähisuvun voimin. Pienet lapset tekevät kyllä joulusta joulun. Aaton kohokohtia olivat kohta kaksivuotiaan tytön rajaton riemu isältään lahjaksi saamastaan keppihevosesta sekä viisivuotiaan johdolla leikitty piirileikki. Yhteisessä piirissä pyörimistä seurasi aina yksin tehtävät asiat, kuten käsien taputtaminen, tömistäminen tai itsensä ympäri pyöriminen. Kun mummia alkoi pyörryttää ja tämä otti päästään kiinni, tyttö seurasi perässä, ja pian tämä oli vakituinen – ja tytön mielestä ehkä hauskin – osa leikkiä.

Lapsista oli myös hauskaa se, että jäin perinteiseen tapaan yökylään. Ja mieluusti jäinkin. Uusilla leluilla oli mukava leikkiä heti aamusta.

Tapanina jatkettiin viime vuonna aloitettua perinnettä, ja koko porukka tuli luokseni syömään. Viimevuotiseen tapaan tein siitä pienen irtioton jouluruuista tarjoamalla pääruuaksi lammasta. Toki pöydässä oli joululaatikoitakin, mutta niitä ei olisi ollut pakko syödä kun muitakin lisukkeita oli tarjolla. Ja tietenkin tarjosin ennen ateriaa glögiä. Siihen lisäämäni Jaloviina (tietenkin yhden tähden) taisi saada sitä ottaneiden hyväksynnän. Itsehän olen juonut joulun alla jalluglögiä melkein joka ilta. Jallua lisään aidosti ihan vain sen takia, että se parantaa glögin makua. Aika harvoin alkoholilla on tämä vaikutus juomaan, mutta tässä on. Kannattaa kokeilla.

Tapanina käytiin myös Vammalassa. Lunta tuli Tampereella siinä määrin, että parkkipaikalta ei ilman auton työntämistä liikkeelle päässyt. Ajokeli olikin aika kehno. Tosin ei se taajaman ulkopuolella ollut ihan niin paha kuin kaupungissa, sillä isommat tiet oli kyllä aurattu. Tänään olikin ensimmäinen kerta jonka muistan että Teiskontietä ei olisi aurattu viimeistään aikaisin aamupäivällä. Eikä sitä oltu aurattu pitkälle iltapäiväänkään mennessä. On se silti ihan mukavaa, miten jouluna vielä saa ihmiset olla lomalla jopa silloin jos on kyse suhteellisen oleellisten yhteiskunnan toimintojen hoitamisesta. Tai siis ainakin mahdollisimman monet saavat, vaikka yhteisestä hyvästä jouduttaisiin vähän tinkimäänkin.

Paluumatkalla oli minun ajovuoroni, ja pimeässä näkyvyys oli lumipyryn takia niin kehno, että ajoin maantiellä pitkät matkat 60 km/h. Taakse kertyi jonoa, ja päästin sen pari kertaa ohitseni bussipysäkillä odotellen. Olisi sitä itsekkin saattanut vähän nopeampaa ajaa jos olisi ollut pidempi matka ja takapenkillä ei olisi ollut kallista lastia.