Olen lähdössä myöhemmin keväällä lomamatkalle Lähi-itään. Maiksi valikoituivat Libanon, Syyria ja Jordania. Ne ovatkin alueen ainoat reppureissaajalle sekä kiinnostavat että turvalliset maat jos Israelia ei oteta lukuun. Sinne kuitenkin on helpointa mennä eri reissulla kuin Libanoniin ja Syyriaan. Jordanian matkaan sen voisi helposti yhdistää, sillä Jordanialla ja Israelilla on rauhansopimus, eikä maidan välistä matkailua ole sinällään rajoitettu. Vaikka olen minä asiasta kysyneille vitsaillut, että roistovaltioon en sentään suostu menemään, että joku raja minullakin on vaikka Yhdysvalloissa olenkin asunut.

Vaikka matkaan lähtöön on vielä pari kuukautta, valmistelut olen tietenkin jo aloittanut. Eilen lähetin viisumihakemuksen Syyrian suurlähetystöön, joka sijaitsee Ruotsissa. Prosessi tuntuu varsin kivuttomalta, varsinkin jos sitä vertaa siihen prosessiin jolla Yhdysvaltojen viisumeja haetaan. Hyvässä lykyssä minulla on viisumi kourassa jo ensi viikolla.

Ei Syyriaan toki olisi pakko viisumia etukäteen hankkia, sillä suomalainen saa sen myös rajalta. Ennakkoon hankittua viisumia on kuitenkin suositeltu monessa paikassa etenkin jos aikoo ylittää rajan maitse, niin kuin minä aion tehdä. Viisumi passissa kun voi nopeuttaa rajamuodollisuuksia oleellisesti. Libanonin ja Jordanian viisumeja en aio ennakkoon hankkia, sillä näihin maihin saavun lentäen, ja näissä maissa viisumi pitäisi irrota rajaltakin huomattavasti Syyriaa jouheammin.

Varsinainen kimmoke matkaan lähtöön syntyi useita vuosia sitten. Silloin Libanonissa oli ollut jo useita vuosia rauhallista, ja Aamulehdessä oli koko sivun matkailujuttu Libanonista. Totesin silloin, että tuonnehan minä menen. Ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani, ne menivät jäihin kun entinen pääministeri Rafic Hariri murhattiin Beirutissa pommilla (2005), Israel ja Hizbollah ammuskelivat isompaa ja pienempää ampumatarvitketta puolin ja toisin rajan yli (2006), ja palestiinalaisten pakolaisleireillä oli isompaa kähinää (2007). Nyt maassa on taas ollut pari vuotta rauhallista, joten on aika mennä. Kun vielä huomasin, että Air Baltic lentää Beirutiin ja Ammaniin Riian kautta pilkkahintaan, oli päätös matkaanlähdöstä jo tehty. Ulkoministeriökään ei tällä hetkellä pidä sitä erityisen huonona ideana.

Matka on tarkoitus aloittaa kahdella laskettelupäivällä Libanonin vuorilla, jossa korkeimmat huiput kohoavat noin 2500 metriin. Tämän jälkeen vietän pari päivää Beirutissa katsomassa, miltä 1960-luvun jetset bilehileiden kokoontumispaikka näyttää muutama vuosikymmen myöhemmin. Se on edelleen Arabien party capital, jossa monet kotona voimassa olevat säännöt unohdetaan. Libanonin väestöstähän noin 40 prosenttia on kristittyjä, ja Beirut on suurimmaksi osaksi moderni sekularisoitunut kaupunki. Libanonissa ollaankin ylpeitä maan uskonnollisesta diversiteetistä ja suvaitsevaisuudesta.

Syyriassa aikomukseni on tutustua Damaskoksen vanhaan kaupunkiin sekä vierailla vajaa 2000 vuotta vanhoilla raunioilla ainakin Palmyrassa ja Bosrassa. Näistä ensimmäisestä pitäisi löytyä suunnilleen vaikuttavimmat tuon ikäiset rauniot mitä olemassa on. Jälkimmäinen taasen on Rooman valtakunnan Arabian provinssin entinen pääkaupunki, jossa oleva amfiteatteri on ilmeisesti parhaiten säilynyt roomalainen amfiteatteri.

Jordaniassa taasen pääkohteet ovat kuuluisa Petran kadonnut kaupunki sekä Kuollut meri. Lisäksi olisi mukava käydä beduiinien vieraana Wadi Rumissa sekä vierailla vaikkapa Jerashissa katsomassa lisää vanhoja raunioita, mutta Jordanian osalta suunnitelmat saattavat elää vielä paikan päälläkin. Lisäksi mielessä on jalkapallo-ottelun näkeminen, mieluiten Ammanissa, mutta ilmeisesti myös Damaskoksessa voisi olla hyvä tunnelma. Arabithan ovat jalkapallohulluja, ja jordanialaiset joukkueet ovatkin menestyneet Aasialaisissa seurajoukkueiden kilpailuissa viime vuosina melko hyvin.

Voi sanoa että odotan matkaa suurella innostuksella. Toisaalta tietysti jännittääkin, mutta lähinnä sen takia, että en ole varma miten reagoin minulle entuudestaan melko vieraaseen arabikulttuuriin. Juuri sitä silmällä pitäen päätinkin ottaa pehmeän laskun Lähi-itään Libanonissa, ja toisaalta Syyriaa huomattavasti turistisoituneempi Jordania tarjonnee matkan lopussa tarvittaessa mahdollisuuden viettää aikaa länsimaalaisten kanssa. Joka tapauksessa mitä enemmän luen matkaoppaita matkaani varten, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että olen etuoikeutettu kun olen lähdössä matkaan juuri nyt. Jos vakaus jatkuu, maat turistisoituvat entisestään, mutta nyt varsinkin Syyriassa saa kokea maan varsin autenttisena. Juuri tätä minulle hehkutti taannoisella Tsekin matkallani Olomoucissa tapaamani skotlantilaismies, joka oli ollut edelliset kolme viikkoa reppureissaamassa Syyriassa ja Libanonissa.