Tänään päivä alkoi Pohjois-Dakotan parlamenttitalon ihmettelyllä. Lauantaiaamuna kello 8 siellä oli hyvin hiljaista. Otin muutaman valokuvan ja suuntasin läheiseen dineriin aamiaiselle.

Siitä tämä kahden päivän mittainen matka sitten varsinaisesti alkoi. Ensimmäinen pysähdys oli New Salemin kohdalla. Jo kuusi mailia ennen pysähdystä horisontissa alkoi näkyä valtava lehmä. Jonkun mielestä on kai ollut hauska idea rakentaa sellainen mäen päälle. Olen asiasta toki samaa mieltä. Lehmän nimi muuten on Sue.

Noin 50 mailia lännempää alkoi sitten varsinainen tienvarsinähtävyyksien kokoelma. Päätieltä etelään menevää noin 30 mailin (50 kilometrin) pätkää kutsutaan nimellä Enchanted Highway. Kyse on ihan vain siitä, että tien päässä olevan Regentin pikkukaupungin yksittäinen asukas oli aikoinaan saanut päähänsä, että kaupungin elinvoimaisuus nousee kummasti, jos sinne vievästä tiestä tehdään turristinähtävyys. Ja kyllähän se toimii: söin Regentissä lounaan ja ostin lahjatavarakaupasta jääkaappimagneetin. Tienvarsinähtävyydet olivat ihan oikeasti hienoja. Kullakin oli nimikin, ja laitankin nyt tähän kunkin nähtävyyden kuvat nimensä alle.

Geese in Flight. Tällä on korkeutta 33 metriä ja leveyttä 47 metriä.

Deer Crossing. Korkeutta 23 metriä, pituutta 18 metriä. Näitä elukoitahan Pohjois-Dakotassakin piisaa.

Grasshoppers Delight. Isoin heinäsirkka on 18 metriä pitkä ja 12 metriä korkea. Heinäsirkat ovat Pohjois-Dakotassa maanviljelijöille oikea maanvaiva.

Fisherman's Dream. Järven pinta on 15 metrin korkeudessa, ja isoimmat kalat ovcat 9 metriä pitkiä.

Pheasants on the Prairie. Kukko on 21 metriä pitkä ja 12 metriä korkea. Näitä lintuja elää alueella villinä.

Theodore Roosevelt Rides Again. Noin 15 metriä korkea tribuutti nuoruudessaan aikaa Pohjois-Dakotassa viettäneelle presidentille.

Tin Family. Miehen korkeus on 14 metriä, naisen 13 metriä ja pojan 7 metriä.

Perillä Reagentissa ei sitten ollutkaan enää mitään nähtävää. Pääkadun varrella oli toki kaupungin kokoon ja sijaintiin nähden huomattava määrä erilaisia kauppoja ja ravintoloita.

Regentistä oli sitten vielä reilu tunnin ajo Theodore Roosevelt National Parkiin. Entinen presidentti oli nuorena miehenä viettänyt alueella useita vuosia, ja presidenttinähän hän perusti maailman ensimmäiset kansallispuistot, joten siitä puiston nimi. Badlandsit olivat hienon näköisiä, mutta täytyy sanoa, Etelä-Dakota voittaa tämän kisan. Sikäläinen Badlands National Park oli minusta huomattavasti vaikuttavampi. Tosin tänään vietin aikaa vain puiston eteläisessä yksikössä. Erilliseen pohjoisosaan matkaan huomenna.

Villieläimiäkin näkyi. Yksi ensimmäisistä pysähdyksiä oli preeriakoirayhdyskunnan kohdalla. Ne ovat kyllä veikeitä otuksia olla möllöttäessään kolonsa päällä. Jos yhtään liian lähelle erehtyy, elukka karkaa äkkiä maan alle luolaansa. Toisen preeriakoirayhdyskunnan kohdalla oli myös jonkinlaisia peuroja. Ihan samannäköisiä en ollut ennen nähnytkään.

Villit biisonit olivat kuitenkin taas kerran se paras juttu. Tällä kertaa elukat olivat tukkineet tien oikein kunnolla. Lauma vain olla mölllötti keskellä tietä, eikä ketään tuntunut kiinnostavan se, että molempiin suuntiin alkoi kertyä useampia autoja, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä läpi. Hauska tilanne, joka kersti kymmenisen minuuttia ennen kuin tie aukeni.

Haikkailu jäi tänään pariin tunnin mittaiseen pyrähdykseen polulla. Ensimmäinen polku Painted Canyonissa oli selvästi se hienompi. Aurinko oli puolittain pilvessä, ja kontrastit olivat huikeat.

Yötä olen Dickinsonissa. Ehdin motellille juuri sopivasti muutamaa minuuttia ennen kuin Soundersin vieraspeli Kansas Cityssä oli alkamassa. Vaikka motellin langaton verkko hieman pätkikin, näin pelin ihan tyydyttävästi. On se hienoa, miten nykyisin tällainen on mahdollista. Dickinsonista löytyi yllättäen vähän hienompi pihviravintola, ja pitihän sitä käydä syömässä 400 gramman pihvi. Järkyttävä lukema, mutta ei täkäläisittäin valitettavasti ollenkaan isoimmasta päästä. Ja se ravintola tosiaan on harvinaisuus näillä kulmilla. Luin verkosta arvioita, joissa useamman tunnin ajomatkan päässä asuvat ihmiset kehuivat käyvänsä siellä aika-ajoin.