Toinen päivä Dubrovnikissa alkoi täydellisen aurinkoisena. Olisi vissiin heti pitänyt kiirehtiä kiertämään kaupungin muuria. Sen sijaan päätin tehdä ennen lounasta muita juttuja, ja se kostautui. Muurin kiertäminen piti nimittäin jättää ukkosmyrskyn noustua puolessa välissä kesken.

Dubrovnikin muurihan on sikäli poikkeuksellinen, että se edelleen kiertää ehjänä koko vanhan kaupungin ympäri. Toki sitä on vuosisatojen varrella toisinaan täytynyt korjailla, viimeksi 90-luvun murjomisen jäljiltä, mutta se on aina entisöity rakkaudella. Useimmissa muissa kaupungeissa muurista on jäljellä vain lyhyitä pätkiä tai se on jopa tarkoituksella purettu.

Tuosta 90-luvun alun sodasta ei Dubrovnikissa ole enää oikein mitään merkkejä jäljellä, vaikka piirityksen aikana syntyi merkittävää tuhoa. Oikeastaan ainoa mikä minua on sodasta muistuttanut on mainio valokuvanäyttely War Photo Limited, jonka kävin aamulla katsomassa. Sielläkään ei tosin tällä hetkellä ole esillä yhtään kuvaa Dubrovnikista.

Lounas oli muuten jo toisena päivänä peräkkäin pizzaa. Oletan sen olleen täällä yleisesti saatavilla jo ennen massaturismia. Ainakin se on todella hyvää. Silti tuntuu jotenkin väärältä syödä niin tavallista ja kotoa tuttua ruokaa. Toisaalta eipä täällä sen ja merenelävien lisäksi tunnu olevan mitään erityisen omaleimaista ruokakulttuuria.