Tänään olen saanut aikaiseksi harvinaisen paljon. Päivä alkoi siivousvimmalla, joka ei olisi loppunut jollei äiti olisi muistuttanut, että lupasin päivittää hänen mp3-soittimensa firmwaren palapaistipalkalla. Samalla käynnillä sain digitoitua erään lp-levyn isän hienolla usb-levysoittimella. Paluumatkalla poikkesin marketissa ostamassa kaikenlaista tavaraa, jota en ole vain saanut aikaiseksi ostaa, ja joka on ottanut päähän: kaksipuoleista teippiä eteisen peilien ja kylpyhuoneen pyyhekoukkujen kiinnittämiseksi, tiskiharjaan uusi harjaosa, huopatyynyjä ironneiden tilalle olohuoneen tuoleihin, polttimoita olohuoneen lamppuun (seitsemän kymmenestä oli palanut loppuun) ja sen sellaista. Kaupasta poikkesin vielä Pyynikille pienelle kävelylle, kuvaamaan auringonlaskua näkötorniin ja munkkikaakaolle tornin kahvilaan. Kotiin päästyäni vielä imuroin ja muutenkin siivosin loppun. Nyt ei muunmuassa enää ole keittiön kaikki pinnat rasvakerroksen alla. Lisäksi olen ommellut pari nappia kiinni, silittänyt vaatteita, digitoinut kasan cd-levyjä ja hoitanut muutaman työjutun.

Kuvat ovat tietenkin Pyynikiltä. Siellä on nyt tänä talvena tullut käytyä muutaman kerran. Hieno paikka kertakaikkiaan. Munkit ovat maankuuluja, ja sen kyllä huomaa: tänään jonoa oli ulos asti. Myyjän mukaan kävijöitä oli tänään ollut ainakin tuhat, vertasi kesäpäivään. Ja munkkejahan on silloin mennyt myös se tuhat, eihän sitä kukaan syömättä jätä. Kuulemma tilat munkkien tekoon ovat tosi pienet, mikä takaa munkin tuoreuden. Aivan kuumanahan sen toki kiireisenä päivänä saakin.

Auringonlasku ei ollut ihan niin hieno kuin olin toivonut, mutta kuvista tuli kyllä aika kivoja vaikka kokemus ei siis paikanpäällä kovin järisyttävä ollutkaan.