Tänä aamuna päätin nukkua pitkään. Reissun oli syntynyt jonkin verran univelkaa, eikä maanantaille oikein ollut mitään suunnitelmiakaan. Lisäksi kun ulkona oli edelleen yli 20 astetta pakkasta, ei päämäärätön kaupungin kiertelykään niin suuresti houkutellut. Kaikki minua enemmän kiinnostavat museotkin olin kierrellyt jo edellisillä reissuilla, eivätkä ne sitäpaitsi taida edes olla auki maanantaisin. Ainakaan hostellin vieressä oleva Miehitysmuseo ei ole, sen jopa tarkistin.

Niinpä sitten kömmin kaupungille vasta iltapäivällä. Ainoa suunnitelma oli käydä vielä kerran kauppahalleille. Lauantaina Vilnasta tullessani oli linja-autoasemalla nimittäin mieleeni juolahtanut, että linja-autoaseman laitureilta saisi ihan hauskoja kuvia. Silloin vain oli jo pimeää, joten piti palata paikalle ihan erikseen.

Sen jälkeen vain kiertelin Riian vanhaa kaupunkia. Siihen ei vain kyllästy, vaan aina löytää taloista joitakin uusia yksityiskohtia. Samalla kävin sisällä muutamassa kirkossa, jossa en ollut vielä käynyt. Ja tulihan niistä kirkontorneistakin napattua taas koko joukko kuviakin. Valohan oli taas vähän erilainen, ja löysin kyllä uusia kuvakulmiakin.

Yksi varsinainen kohdekin oli. Vanhan kaupungin viereisessä puistossa on viisi muistokiveä vuoden 1991 tammiikuun 20. päivän kuolleiden muistolle. Tuo oli Latvian itsenäisyystaistelun verisin päivä, jona neuvostojoukot hyökkäsivät sisäministeriön rakennukseen, ja surmansa saivat kaksi poliisia, kaksi kameramiestä ja koululainen. Toisen kameramiehen viimeiset sanat ovat kuulemma jääneet filmille: "jatka kuvaamista".

Pian auringon laskettua olikin sitten aika lähteä lentokentälle. Hyvä reissu.