Tänä aamuna heräsin junan kolinaan ja kirskuntaan. Ehkä siihen ääneen kyllästyisi piankin jos kiskojen lähellä asuisi, mutta minä heräsin hymyssä suin. Kerrankin sitä tiesi uudessa kaupungissa herätessä välittömästi missä ollaan.

Päivän ohjelmassa oli Chicagon keskustan arkkitehtuurin ja julkisen taiteen ihailua. Ihan ensimmäiseksi suuntasin kuitenkin kaupungin pahimpaan turistirysään eli Navy Pierille. Toki matkalla tuli nähtyä kaikenlaista, muun muassa The Bean aamupäivän valossa, keskustan arkkitehtuuria sekä Chicago-joen ylittäviä siltoja. Chicagon uusin pilvenpiirtäjä, Trump Tower, osui myös matkalle. Komeat lasiseinät.

Navy Pierin olisin toki jättänyt kokonaan väliin jollei Chicagon edustalla puolisen tuntia kiertävä risteily olisi lähtenyt sieltä. Reissu oli tietenkin riistohinnoiteltu, mutta ei kyllä kaduttanut yhtään. Sanoivat että Chicagossa on maan hienoin skyline. Ainakin New Yorkissa varmaan ollaan toista mieltä, mutta kyllä oli vaan tämäkin vaikuttava.

Loppupäivä menikin sitten keskustassa. Aluetta kutsutaan myös The Loopiksi sen ympäri kiertävien kiskojen mukaan. Pääsinkin ajamaan junalla useita kertoja, vaikka pyrin kävelemään lähes kaikki alueen kadut. Keskusta on kompakti, mutta juna säästää silti jalkoja.

Kirjaimellinen huippuhetki oli poikkeaminen Sears Towerin näköalatasanteella. Kyseessähän on Pohjois-Amerikan korkein rakennus, ja sitä se on muuten myöskin ollut aina. Maailman korkein rakennus se oli vuodesta 1974 vuoteen 1998. Virallinen lukema on 442 metriä, 527 jos katolla olevat mastot lasketaan mukaan. Kerroksia on 108, näköalatasanne on 103. kerroksessa 412 metrin korkeudessa. Näkymät ovat upeat: keskusta suoraan alla, tasankoa silminkantamattomiin kolmessa suunnassa ja sinisenä loistava Lake Michigan neljänteen. Järvihän on sen verran iso ettei vastarantaa näy. Noin 150 kilometriä taitaa olla leveys Chicagon kohdalla.

Jos tarkkoja ollaan, kyseessä oli kylläkin Willis Tower, sillä rakennus on saanut tämän uuden nimen heinäkuussa. Tuntuu vähän oudolta kyllä. Rakennushan rakennettiin alunperin 70-luvun alussa tavarataloketju Searsin toimistoja varten, ja alkuperäinen nimi säilyi yli 35 vuotta. Sears myi tornin jo viisitoista vuotta sitten, joten jäi tuo nimenvaihdos on silti luonteva käänne.

Ennen hotellille paluuta kävin vielä katsomassa Buckingham Fountainin. Suihkulähde on sinälläänkin ihan hieno, mutta tässä tapauksessa se "juttu" oli se, että useimmille se on tuttu "laatusarjan" Pulmuset (Married with Children) alkuteksteissä. Tunnelmasta puuttui vain Frankie-boy laulamasta. Tai no kyllähän se päässä soi.

Illan päätteeksi kävin katsomassa legendaarisen Chicago Cubsin pelin legendaarisella Wrigley Fieldillä. Olen jonkinasteinen stadionromantikko, joten tämä oli lähes pakollinen juttu. Ja kyllä kannatti. Peli nyt oli baseballia ja siksi tylsää, mutta stadionilla oli tunnelmaa. Se ei ollut yleisön luomaa tunnelmaa, vaan se vain huokui stadionista. Etenkin katsomon alla myyntipisteissä tuntui siltä kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin. Stadionhan on rakennettu vuonna 1914.

Yksi stadionin erikoisuus on myös se, että takarajoja (niitä on baseballissa kaksi) reunustavilla kaduilla olevien talojen katoilla on katsomoita. Ne eivät ole osa stadionia, vaan talojen omistajat myyvät lippuja näihin katsomoihin. Alunperin toiminnalla ei ollut Chicago Cubsin suostumusta, mutta nyttemmin talojen omistajat ja Cubs ovat sopineet miten Cubs saa osan tuloista. Kaikilla muilla pääsarjojen stadioneilla ratkaisu on ollut rakentaa korkeat aidat niin että talojen katoilta ei näe stadionille. Cubsin ratkaisu on minusta tyylikäs.

Yhteenvetona Chicagosta voi todeta, että se pääsee lyhyelle USA:n lomamatkan arvoisten kaupunkien listalle. Ykkösketjussa ovat New York City, San Francisco ja Washington, DC. Chicago pääsee sitten kakkosketjuun Bostonin kaveriksi. Suurin varauksin voin suositella myös Seattlea, New Orleansia, Los Angelesia ja Las Vegasia. Nämä eivät sovi kaikille, mutta jos näiden kaupunkien erityispiirteet tuntuvat houkuttelevilta, matkaan tuskin pettyy. Paitsi Los Anglesiin kyllä pettyy helposti, se kun on aika karsea paikka ennen kuin sitä alkaa ymmärtää. Lupaavista kaupungeista minulla on katsastamatta enää Philadelphia ja San Diego. Mikään muu kaupunki ei houkuta oikeastaan millään tasolla.

Silti edelleen korostaisin, että ei tähän maahan kannata kaupunkilomalle tulla. Paitsi New Yorkiin tietenkin. Ja myös ajatukset maan läpi ajamisesta kannattaa unohtaa. Se kuullostaa tietenkin hauskalta idealta, mutta ihan oikeasti siinä ei ole mitään järkeä, sillä maan keskiosissa ei ole mitään nähtävää. Läntisissä osavaltioissa voi tehdä useita yhtä pitkiä automatkoja, joilla maisemat ovat lähes koko ajan upeita, ja jokaisena päivänä näkee jotakin aivan erityistä.