Road tripin jälkeiset pari viikkoa ovat menneet nopeasti. Vapaa-ajan suunnittelussa ei ole ollut suuria ongelmia, sillä melkein joka päivälle on tullut joku ehdotus. Enkä oikein osaa sanoa mihinkään ei, niin eipä ole monta koti-iltaa jäänyt. Kun samalla töitä on ollut vähintäänkin riittävästi, on elämä ollut ihan kiitettävän hengästyttävää. Siksi tuntuu ihan hyvältä aloittaa kotimatka huomenna. Tosin nyt kotimatka menee vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta siitä voinette lukea täältä ensi viikon aikana.

Läksiäisbileet pidettiin jo viikko sitten lauantaina. Minun läksiäisistä on tullut hieman vitsi, koska niitä on vietetty jo niin monta kertaa. Tavaksi on tullut, että tuon Suomesta litran salmiakkikossua, ja se juodaan sitten läksiäisissäni. Vielä ei ole tullut vastaan amerikkalaista miestä, joka ei siitä olisi pitänyt. Tällä kertaa läksiäisten puitteet olivat loistavat: grillailtiin uima-altaalla parhaassa kesäsäässä.

Seuraavana aamuna kuntoa lähdettiin kohentamaan loistavaan Diamond Knot -pienpanimoon. Panimo sijaitsee meren rannalla Mukilteossa noin 40 kilometriä Seattlesta pohjoiseen, ja on todellakin matkan arvoinen. Diamond Knot panee nimittäin alueen parhaita IPA-oluita, Minun valintani oli heidän Industrial IPA, joka on perus IPAa tuhdimpaa ja humalaisempaa. Lisäksi ravintolalla on persoonallinen tapa tarjoilla lämpimät voileivät. Lihat tuodaan nimittäin asiakkaalle raakana. Lautasella on kuuma kivi, jonka päällä asiakas saa itse kypsentää lihat, ja muutenkin leivän saa koota itse.

IPA siis tarkoitta India Pale Alea. IPAlle on ominaista voimakas humalasta peräisin oleva kitkerä maku, ja harvapa oluen ystäväkään pitää IPAsta heti ensimmäistä kertaa maistaessa. Minullakin kesti pitkään ennen kuin todella pääsin näiden makuun. Nykyisin en sitten täällä paljon muuta juokaan. Oluttyypin nimi viittaa siihen, että alunperin voimakkaasti humalaista olutta tarvittiin Intiaan brittisotilaille vietäväksi. Humala on luonnollinen säilöntäaine, jota tarvittiin, jotta olut säilyisi pitkän matkan ajan. Käsittääkseni perillä Intiassa olut laimennettiin vedellä, jolloin humalaisuus muuttui tavanomaisemmaksi, Käsittääkseni samasta syystä IPAt ovat usein akoholipitosuudeltaan vahvoja, jopa lähemmäs 10 prosenttia. Jossain vaiheessa joku sitten keksi, että IPA on mainiota laimentamattakin. Olen kuullut legendan haaksirikosta ja rannalta löydetystä oluttynnyristä, mutta se kyllä kuullostaa vain legendalta. Britanniassa IPAa on edelleen jonkin verran saatavilla, mutta monella USAn pienpanimolle IPAsta on tullut päätuote. Erityisesti länsirannikolla IPA on suosittua, jopa siinä määrin että usein puhutaan että "west coast IPA" on ihan oma tyylinsä. Itse asiassa IPA on tehnyt koko kierroksen, sillä nykyisin Euroopassakin on pienpanimoita, jotka panevat amerikkalaistyylistä IPAa. Plevna Tampereella on yksi näistä.

Eilen ilta olikin omistettu IPA:lle. Läheisesssä mainiossa olutravintolasssa alkoi nimittäin tänä viikonloppuna Hopfest, jonka aikana ravintolan kaikki 50 hanaa on omistettu humalaiselle oluelle. Olin saanut oluita tuntevilta kavereiltani paljon suosituksia, ja kyllä muuten sitten oli hyvää olutta. Monet oluet olivat sellaisia, että niitä ei edes saa juuri muualta kuin panimon omasta ravintolasta ja kourallisesta laadukkaita olutravintoloita, ja näistä olutravintoloistakin vain ajoittain.

Tänään edessä olisi sitten vielä viimeinen käynti työpaikalla, pyykin pesua ja pakkaamista. Jotenkin Seattlesta lähtemisestä on tullut tosi helppoa. Täytyy vain toivoa, että silloin kun olen lähdössä täältä viimeistä kertaa, tiedän sen.